Onko kyse oikeassa olemisesta?
On aiheita mitkä puhuttavat enemmän kuin toiset. Ja yleensä ne eniten puhutuimmat ovat sellaisia aiheita, joihin osallistuakseen ei tarvitse paljoakaan tieto-taitoa vaan jokainen voi ottaa helposti kantaa. Talouskysymykset ehkä olisivat tässä taloustilanteessa tärkeimpiä, mutta moniko tietää miten talous ja maailmanmarkkinat toimivat? Monellako on oikeasti toimivia ideoita siitä mistä lähteä liikkeelle? Eipä kovinkaan monella. Muutaman tiukan sanaväännön jälkeen keskustelu kääntyy juupas-eipäs väittelyksi ja sen jälkeen mennään jo henkilökohtaisuuksiin. On paljon helpompi ottaa kantaa vaikkapa samaa sukupuolta olevien parien oikeuksiin. Ei tarvitse olla tietoa, riittää kun on mielipide.
Niin mielelläni minäkin kirjoittaisin omia ajatuksiani ja pohdintojani asiakysymyksistä. Mutta haluan, että tekstini perustuvat faktoille ja ovat syvällisempiä eikä vain raapaisu pinnalta aiheuttaen hirmuisen kasan väärinymmärryksiä ja mielensä pahoittamista. Minulla on pöytälaatikossa useampi aloitettu kirjoitus mm. maahanmuutosta, taloudesta, maaseudusta, kestävästä kehityksestä, hyvinvointiyhteiskunnasta, perustulosta, jne. Ne kaikki ovat kesken. Odottavat aikaa, että ennättäisin perehtyä aina vain syvemmin ja tarkemmin esille nousseisiin asioihin. Ja sitä aikaa ei taida opiskelevalla, perheellisellä, luottamustoimissa mukana olevalla olla. Muutenhan ne olisivat jo valmiita.
Asiat ympärillä kuitenkin kiinnostavat ja sormia syyhyttää kirjoittaa. Kirjoitetaan sitten siitä mikä puhuttavat ja johon jokaisella on jonkinlainen mielipide.
***
Nämä presidentivaalit ovat
yllättäneet minut monella tavalla. Moni ihminen, jolta olen
tottunut kuulemaan järkiperusteita on heittäytynyt sanomisissaan ja
kommenteissaan aivan uudelle tasolle – ja tuo taso on paljon
aiempaa alempana. Tuntuu kuin olisimme valitsemassa suloisinta
julkkisparia tai uutta paavia. Ei nähdä enää asioita, ei tekoja,
ei sitä millä voisi olla merkitystä presidentin tehtävässä.
Jo
pitempään pinnalla ollut aihe samaa sukupuolta olevien parien
oikeuksista on saanut Matti Meikäläisen ja naapurin
bilehile-Eevankin käyttämään mielipiteilleen perusteena
Raamattua. Ja minä näen punaista. Henkilöt, jotka eivät itsekään
elä Raamatun tai kristinuskon oppien mukaan tuomitsevat nyt muita
ihmisiä? Ei sillä, että kokisin yhtään sen parempana henkilön
joka elää kuten uskoo ja tuomitsee muita. Minä kun olen ymmärtänyt
ettei ole ihmisten tehtävä tuomita. Olen kai ymmärtänyt väärin.
Minusta politiikkaa ja uskonasioita ei
tule sekoittaa keskenään. On kumminkin totta, että elämänkatsomuksemme
– liittyipä se mihin uskontoon tai uskonnottomuuteen tahansa –
määrittelee pitkälti mielipiteitämme myös politiikan saralla.
Olisi hienoa, kun jokainen pitäisi uskonsa yksityisasianaan. Eikä
minua ihmisten uskonasiat kiinnostaakaan, paitsi silloin kun joku
nostaa ne esille ja käyttää niitä aseena ja perusteena
syrjinnälle, epäoikeudenmukaisuudelle ja idiotismille.
Keskustelut noissa
tapauksissa herättävät tunteita ja kiivastakin väittelyä. En
kumminkaan usko, että koskaan voidaan löytää yhteisymmärrystä,
jos eri ihmisten näkemykset eivät kohtaa eikä koskaan päästä
keskustelussa pintaa syvemmälle. Koen myös että Raamatun kohtien
esille nostaminen on vain pinnallista keskustelua. Syvällisempi
keskustelu ja ajatustyö käydään silloin, kun mennään pintaa
syvemmälle ja puhutaan jokaisen omasta maailmankuvasta. Minusta
raamattuun ja kristinuskoonkin uskovan ihmisen pitää osata
perustella omia ajatuksiaan ilman, että joutuu käyttämään
raamattua lainauksineen apunaan. Haluaisin kuulla esimerkiksi
minkälainen elämänkatsomus ja uskonkäsitys on ihmisellä, joka
juo alkoholia ja harrastaa irtosuhteita tai esiaviollista seksiä,
mutta tuomitsee homouden? Tai minkälainen maailmankatsomus on
ihmisellä joka sanoo Jumalan luoneen ihmisen naiseksi ja
mieheksi, mutta tietää, että maailmassa on ihmisiä myös jonka
sukupuoli-kromosomisto on jotain muuta kuin XX tai XY?
Mutta miksi kukaan kirjoittaisi tai puhuisi omasta uskonnostaan – etenkin jos se oma usko tai maailman kuva ei vastaa täydellisen uskovaisen maailmankuvaa? Miksi kukaan asettaisi itseään julkisesti sellaisen arvostelun kohteeksi? Saisi päälleen uskovaisten ihmisten haukut ja ateistien haukut. Niin. Ehkä olen tyhmä, mutta teen sen silti. Jos sillä tavoin voitaisiin avata syvällisempi keskustelu. Ja pahoittelut: sekoitan nyt politiikan ja uskonnon.
***
Kun aikanaan luin eri puolueohjelmia,
keskustalaisuus tuntui minulle parhaimmalta. Se ei ole oikealla, se
ei ole vasemmalla, se näkee yrittäjyyden, se näkee työntekijän,
se näkee pienen ihmisen, se näkee luonnon ja tulevat sukupolvet, se
arvostaa ja pitää ihmisiä samanarvoisina riippumatta siitä kuka
missäkin on syntynyt ja kuka mihinkäkin uskoo.
Lähdin
innolla mukaan keskustanuoriin. Aluksi arastellen ja vain nettiä
lukien ja netissä (kiivaastikin) keskustellen. Sitten lähdin mukaan kepunuorten
tapahtumiin ja Politiikan akatemiaan. Yhteiskunnalliset asiat olivat
aina kiinnostaneet ja puolueen nuorisojärjestö näyttäytyi minulle
muuna kuin bilepaikkana (jollaisena taas kokoomusnuoret
näin).
Kaveripiirissäni on paljon uskovaisia - pitkälti
siksi, että teinivuodet vietin heidän seurassaan. Minulla oli
kivempaaa alkoholittomassa seurassa kuin pussikaljalla postin takana
katsomassa ääliömäistä uhoamista. Läpi elämän parhaana
kaverinani on aina ollut myös joku uskomassa oleva. Ymmärrän myös
heidän näkemyksensä. Ja ymmärrän, että he itse haluavat elää
elämäänsä kuten uskovat. (Vaikken ymmärräkään, miksi kieltää
muita elämästä omaa elämää omalla elämänkatsomuksellaan. Ja
tähän perustan omat näkemykseni.) Ei ole kyse siitä kuka on
oikeassa ja kuka väärässä, vaan että jokainen voisi elää elämää,
jonka itselleen kokee parhaaksi. Liberalisminkin idea on, että
jokaiselle annetaan mahdollisuus elää omaa elämäänsä. Minun
mielestäni konservatiivi saa olla konservatiivi ja elää oman
elämänsä sen mukaan, mutta myös liberaalimpi ihminen saa elää
vierellä omaa elämäänsä saaden yhtäläiset oikeudet.
Kyllä
minäkin johonkin uskon. Ehkä jonkinlainen lapsenusko johonkin
korkeampaan on se mistä minun kohdallani voisi puhua. Kuulun
edelleen ev.lut-kirkkoon. Vuosien varrella sen sijaan olen tullut yhä
varmemmaksi siitä ettei ole olemassa yhtä oikeaa uskoa tai uskontoa. Jos olisi,
miksi siitä olisi niin monta eri tulkintaa ja miksi meitä olisi
niin moneksi?
Raamattu on myös ev-lut. kirkon tärkein yksittäinen opus. Koen kuitenkin, että Raamattu on oman aikakautensa kulttuuriympäristössä ihmisten kirjoittama kirja. Siinä, missä kirkko toimii moraalissaan kulloinkin vallassa olevan teologisen tulkinnan puitteissa, tekee valtio päätöksiä kansalaisten kulttuurin mukaan. Valtakirkko ja -kulttuuri eivät ole kohdanneet enää aikoihin monissa kysymyksissä. Siksi kirkon ja valtion tulee myös tehdä päätöksensäkin asiassa erikseen. Eihän kirkkokaan nykyisin enää toimi kaikessa raamatuntekstien mukaan. Vaikka raamatussa olisi maininta orjien pitämisestä ja naisten vaikenemisesta, kirkko on muuttanut omaa suhtautumistaan.
Sitä paitsi kirkko ei ole yhtä kuin usko eikä usko ole yhtä kuin kirkko. Niinistö voi kuulua kirkkoon ja Haavisto ei, mutta mitä sen on väliä? Kuka meistä lopulta tietää miten on heidän kummankin henkilökohtaisen uskonsa laita? Eikö se ole Jumalan ja jokaisen ihmisen oma asia? Mikä on saanut ihmisen ottamaan Tuomarin viran?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Näistä talousasioista eivät ole perillä edes alan parhaat asiantuntijat. Halutessa saat kaksi erilaista mielipidettä mistä hyvänsä ja kumpikin tulee alan rautaiselta ammattilaiselta ja asiantuntijalta.
Se on kyllä totta. Tai hyvinkin paljon asiaan perehtyneistä löytyy hyvin erimieltä olevia.
Pelisäännöt on tehty myöskin ihan tahallaan monimutkaiseksi. Niitä pelisääntöjä tulkitsemaan tarvitaan nykään lakimiesarmeija. Usassa monet älykkäimmät ja lahjakkaimmat ihmiset menevät pankkiin töihin keksimään mitä monimutkaisempia keinoja tehdä rahaa.
Tavallinen ihminen tajuaa vasta siinä vaiheessa, että on kustu silmään kun alta menee duuni, rahat, asunto ja monilla muijakin vaihtaa maisemaa.
Näinpä.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=1056 tässä muuten myös ihan mielenkiintoinen juttu.
Islanti (linkistäsi) on hyvä esimerkki suomalaiselle kuntapolitiikalle.
Kun Suomi jaetaan seitsemäänkymmeneen itsenäiseen alueeseen tarvitaan jokaiseen valt. maist. -tason kunnanjohtaja - presidentti.
Lähes kaikki työttömät maisterit voisivat välttää työttömyys/vieraantumisputken kun säilytetäänkin nykyinen kuntajako. Kunnat julistautukoon itsenäisiksi valtioiksi Saksan, USAn malliin. Voisivat vapaasti valita mistä ottavat lainaa kuluihinsa. Liittovaltiolta, EKPltä, Kiinasta vaiko suoraan Bundespankilta.
Voisivat päättää itse opetaanko kouluissa museoruotsia, kaivetaanko kultaa, rakennetaanko minareetteja vai jotain oikeasti myyntikelpoista.
Liittovaltio ja sen tehoton hömppäteatteri voidaan ajaa alas.
Parahin Elina Jämsä, elinikäisellä kokemuksellani voin sanoa etteivät ainakaan Kärsämäen johtavat kepulaiset pidä ihmisenäkään toisinajattelevaa samanpuolueen jäsentäkään puhumattakaan muista. Toivottavasti Toholammilla on toisin.
Aimo Remes
Kyllä ainakin meillä jokaista pidetään ihmisenä. Ja meillä lampilla keskustalaisillakin on omia mielipiteitä, ajatuksia ja ne kerrotaan ääneen. Ja asioista ollaan myös erimieltä. En ole siis siinä mielessä mitenkään poikkeava. Vaikka tasa-arvon suhteen ehkä ajatukseni poikkeavat eniten muista, niin on paljon asioita jotka eivät liity siihen. Ja itse asiassa kaikista parhaiten tulen toimeen juuri niiden iäkkäämpien kepulaisten kanssa. me änkyrät, vastarannan kiisket omine ajatuksinemme ja perusteluinemme. Koitamme rakentaa siltoja. Ainakin silta on aika hyvin rakennettu jos se yltää eläkeläisestä ryhmän nuorimpaan. Vielä kun saataisiin jokainen siltä väliltä yhteistyöhön.
En tiedä miten muualla on, mutta sen mitä tiedän muista kunnanpäättäjistä ja puolueista,niin eiköhän kaikilla ole sama ongelma. Kun on iso joukko, iso ryhmä, mielipiteitä ja ihmisiä on monenlaisia eikä kaikki voi aina tullakaan toimeen tai olla asioista samaa mieltä. Valitettavasti aina löytyy jostakin joku, jonka sosiaaliset taidot iästä ja koulutuksesta riippumatta, ovat lapsenkengissä. Mutta tämän kolmen vuoden aikana olen oppinut paljon. Ja ennen kaikkea nyt kun toimin myös paikallisosaston pj:nä, koitan tehdä töitä senkin eteen että meillä aidosti olisi ryhmä, keskusteleva joukko ihmisiä, jotka pystyvät tekemään töitä ja päätöksiä - ja tarvittaessa olemaan erimieltä menemättä henkilökohtaisuuksiin. :)
Ei ne perussuomalaisetkaan vaikuta miltään heterogeeniseltä joukolta, jossa kaikki on kavereita kaikkien kanssaja kaikki on samaa mieltä ja kaikki tekee niin kuin joku ulkopuolinen käskee. Tässä oli kans ihan hyvä kirjoitus: http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97430-perussuomalaista-lika...
"Minä kun olen ymmärtänyt ettei ole ihmisten tehtävä tuomita."
Nimenomaan ihmisten tehtäväksihän se jää, kun ei mikään muukaan taho tunnu sitä toteuttavan.
Kyllä on syytä katsella asioita myös "tavallisen tallaajan" näkökulmasta. Ja jos talousjärjestelmä on niin sekava kuin se tuntuu olevan, voi sitten miettiä että onko kyseinen järjestelmä sitten millään tavalla kaikkien yhteinen hyöty. Kyse on kuitenkin lopulta vaihdantavälineestä, johon on vain ympätty paljon turhaa ympärille.
Ja mielensäpahoittajia löytyy kyllä vaikka kirjoittaisit mitä tahansa. Tämäkin kirjoitus voi olla kiihkouskovaiselle liikaa - ehdithän jo itsekin epäillä Jumalan olemassaoloakin ja olemaan tuomarina näitä em. fanaatikkoja vastaan. Eli tuomitset tuomitsijat ja olet itsekin siis tuomari - me kaikki olemme.
Toisaalta voi olla että "diplomaattinen" keskustelutyyli on politiikassa seikkailevalle parasta, koska juuri kärkevät mielipiteet leimataan. Kuitenkin jos voi puhua vain siitä, mistä on vain aivan varma, ei voi käytännössä puhua kuitenkaan ollenkaan.
Ideologiat tekevät meidät ja olisi surullista, jos kaikki keskustelu olisi väritöntä. Keskustelua syntyy yleensä vasta sen kautta, että olemme mahdollisimman paljon eri mieltä asioista ja omasta mielestäni on aina vain parempaa, mitä suoremmin ihminen ilmaisee omaa _todellista_ näkemystään asioiden tiloista. Ehkä me pelkäämme liikaa mitä muut ajattelevat meistä sellaisina kuin olemme - se on surullista.
En minä toiminut tuomarina. Jos siis käsitit "näen punaista" kommentin tuomarointina. Näen punaista ja se on oma käsitykseni esimerkiksi ylläolevista asioista. En silti lähde eväämään ihmisiltä oikeuksia, vaikka näkisin punaista jossakin kohtaa. Tässä on ero. :) En siis eväisi tuomitsijalta vaikkapa oikeutta kuulua kirkkoon tai tulla vihityksi, vaikka hän tuomitsisikin muut.
Dipolomaattinen keskustelutyyli on kyllä toisaalta hyvä, mutta koen tärkeäksi että voi myös ottaa asioihin kantaa. Vaikka tällä kertaa tekstini oli tarkoitus nimenomaan olla keskustelevampi, sillä haluaisin ymmärtää niitä jotka ajattelevat erilailla. Silti yleensä kirjoitan asiasta omalta näkökantiltani, ja tykkään kirjoittaa myös kärkevästi - kantaa ottavasti.
Ja totta kai tavallisen tallaajan näkökulmakin on tervetullut myös talouskysymyksiin. Toivoisin vain että ihmiset jaksaisivat myös pysyä keskustelussa alkua pitemmälle. Ettei vain huudeltaisi vain koitettaisiin ymmärtää. EHkä näin voisimme sitten edes omalla äänellä esim. eduskuntavaaleissa tukea oikeasti sellaista politiikan muotoa, jolla voisi ollakin mahdollisuus vaikuttaa talouteen toivotulla tavalla.
Tuo tuomarointi liittyi lähinnä fanaatikkojen rajalliseen käsityskykyyn, jossa se, ettet ole samaa mieltä heidän kanssaan, käsitetään tuomioksi heidän näkemyksilleen. Tällöin meistä jokainen on profiloitunut tahtomattaankin tuomariksi. Tämä on siis käsitteellistä kikkailua, mutta eräs tapa muidenkin joukossa hahmottaa asiaa.
Ja siis tuo talouskysymys liittyi enemmänkin siihen linjaukseen miten taloudesta puhutaan. En minäkään ala puhumaan vaikkapa pörsseistä ja johdannaisista, vaan keskityn siihen että onko järjestelmä hankaluudestaan johtuen alkuunkaan mielekäs. Asioita voi lähestyä niin monelta kannalta, että on oikeastaan vaikeaa ottaa kantaa talouteen tietämättä tarkalleen millä tavalla olet lähestynyt itse koko asiaa, kun sanana "talous" pitää sisällään valtavan määrän erilaisia asioita ja näkökulmia.
Ja kaikki toki toivovat ettei huudeltaisi, vaan pyrittäisiin ymmärtämään ja kunnioittamaan toisten näkemyksiä. Erityisesti presidentinvaalien toinen kierros on osoittanut, että tämä ei toteudu kovin hyvin edes täällä puheenvuorossa, vaikka tänne kirjoittelevatkin ovat internetin mittakaavaan suhteutettuna hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Koko aihe on saanut porukan aivan sekaisin. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi, vaan ilmeisesti täydessä käynnissä.
Ja kysymyksenä viimeiseen lauseeseesi liittyen voisin kysyä, että jos haluan päästä nykyisestä talousjärjestelmästä eroon, mitä puoluetta minun olisi syytä äänestää?
Puhuin tässä kylläkin tuomarina olemisesta siinä mielessä, että toisen elämä katsotaan niin vääräksi että hänelle on oikeus sanoa mitä tahansa ja häntä on oikeus syrjiä ja jättää samat oikeudet antamatta.
Edelleen minusta ihminen voi pitää homoutta vääränä omasta mielestään ja elää itse oppiensa mukaan, mutta näiden ajatuksien mukaan meidän ei pidä rajoittaa toisen elämää. Yhtälailla minä voin siis kummaksua ja pitää heidän tapojaan vääränä, mutta minullakaan ei ole oikeutta esim. estää heitä uskomasta kuten uskovat. Tätä minä koitin tekstilläni ajaa takaa - joskin ilmeisesti huonosti sen ilmaisin.
Ja talouteenhan minä en vielä ottanut tässä blogitekstissä kantaa. En edes siitä mistä talousasioista olen pöytälaatikkooni kirjoittanut tai tietoa etsinyt. En myöskään osaa vastata kysymykseesi, kuinka äänestää, jos haluat päästä nykyisestä talousjärjestelmästä eroon.
Kieltämättä nämä presidentinvaalit ovat kyllä saaneet ihmisisten huonot puolet esiin erittäin voimakkaasti. Mutta jos silti jaksettaisiin yrittää rakentaa siltaa ja ymmärtää?
"Minusta politiikkaa ja uskonasioita ei tule sekoittaa keskenään."
Niin vain tuntuvat sekoittuvan ja onkin suorastaan ihme, ettei Kristillisillä ole enempää kannatusta.
"Niin vain tuntuvat sekoittuvan...."
Lisäisin soppaan vielä markkinataloususkovaiset. Tuli mieleen ,että
osakkeilla spekulointi on kuin hartaustilaisuus, joka perustuu uskomuksiin. Eli kyseessä on ilmiselvä uskonto.
Mitä vikaa kotimaisisa osakkeissa on? Yksi tapa säästää. Onko moraalisempaa pitää rahoja tilillä tai patjan alla? Pitäisikö rahat laittaa kiertoon aina, kun niitä sattuu olemaan? Näinhän täällä tehdään toki paljon ja sitten haetaan apua sossusta, kun omat loppuvat. Minusta kotimainen yrittäminen on hyvä asia. Osakeomistusta, siis osallistumista tähän yrittämiseen omilla rahoilla ei ole syytä tuomita vai sekö on kantasi? Elin, vaikka edellinen osuus ei olekaan sinulle kehoittaisinkin sinua tutustumaan arvopapereihin ja kotimaisten yritysten osakkeisiin. Se kannattaa.
Valkonen, uusi valtionuskontommehan on taloususkonto, kaikki elämän alueet nähdään talouden silmälasien läpi.
Laamasen kommentti on hyvä esimerkki taloususkovaisuudesta.
Hoidetaanko yhtään vanhusta tai lasta euroilla? Syödäänkö euroja? Taloususkovainen vastaa näihin kyllä.
Meilläpäin Jumalallakin on aina ollut kepun jäsenkirja.
Kyseessä ei ole oikeassa oleminen.
Kyseessä on keskustelun voittaminen ja vastustajan täydellinen nöyryyttäminen.
Kyllä tästä taloussopasta on monilla riippumattomilla talousasiantuntijoilla samantyylinen käsitys: väärin yritetään sammuttaa.
Kysymys on vain siitä, että äänessä on valtava määrä eri asiantuntijoita, niin poliittisia kuin taloudellisiakin, joilla on jollakin tavalla oma lehmä ojassa. He kaikki vetävät omaan suuntaansa ja kannattavat itselleen edullisia ratkaisuja.
Myöskään alussa mainitsemani "riippumattomat" talousasiantuntijat eivät välttämättä anna "oikeita" vastauksia, koska heitä kiinnostaa enemmän talousteorian toimivuus kuin esim. moraali, oikeudenmukaisuus ja vastuu.
Heille voi olla paljon tärkeämpää saada nykyinen velkaongelma ratkottua mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti senkin kustannuksella, että täysin sivullinen Suomi pannaan täysin vastoin kaikkea oikeudenmukaisuutta maksamaan muiden mokista.
"Lähes ainoat", jotka tässä asiassa ovat täysin oikeassa, ovat minä ja Timo Soini: Pankaa Kreikka velkasaneeraukseen, Kreikkaa luotottaneet pankit kärsikööt luottotappionsa niin kuin kuuluukin ja lopuksi, jos joku pankki uhkaa romahtaa, niin ko. pankin kotimaa pääomittakoot pankin.
Hemmetin yksinkertaista, oikeudenmukaista ja selvää.
Valitettavasti vain Lyhyen-Matikan-Kutonen, Jykä, ja se blondi, Jutta, ovat jo ehtineet upottaa Suomen puoliksi kaiken maailman takuuksiin.
Kyllä panee vihaksi!
Toki olisi hyvä jos laittaisit vaippa linkkejä näihin analyyseihin, joissa todetaan tämä väärä toimintamalli. Toistaiseksi Suomessa äänessä on ollut enimmäkseen Bengt Holmström, joka on muutamaankin otteeseen esittänyt kritiikkiä aiheesta. Kaipaisin kuitenkin enemmän nimiä, kun ilmeisesti olet enemmänkin aiheeseen tutustunut.
Helpoin on aloittaa Taloussanomista. Siellä kirjoitetaan muutakin kuin vain toistellaan puoliyhdeksän uutisista tuttuja Jykän aivoituksia.
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/02/01/nyt-kaikki-huijaavat-ka...
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/01/29/nain-suomea-kupataan-en...
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/01/02/he-jotka-puhuvat-vel...
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/12/28/taman-takia-euroalueen-...
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/11/27/suostuuko-suomi-velkasu...
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/11/21/euro-rikastuttanut-v...
http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2011/10/13/dominoefekti-uhkaa--ovat...
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/10/05/yllatys-suomen-piikissa...
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/09/22/sailas-kanavassa-kre...
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2011/09/13/valmiina-uuteen-pankkit...
http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2011/08/17/tama-ei-ole-taakanjakoa...
http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2011/08/04/la-dolce-vita--italian-k...
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2010/11/30/pelastuspaketti-on-i...
Sekä varsinainen antologia velka- ja finanssikriisistä:
http://www.taloussanomat.fi/talouskriisi/
Yksi esimerkki yhden linkin takaa:
"Suomi on päässyt eurooppalaiseen sisäpiiriin, mutta suomalaiset eivät ole välttämättä tilanteesta hyötyneet. Yhteisvaluutta on hidastanut talouskasvua ja pienentänyt palkansaajien tuloja pääomatulojen saajien eduksi.
Voimakkaimmin tämä tuntuu Irlannissa, Italiassa – ja Suomessa, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta kirjoittaa Akateemisessa talousblogissa.
Täällä US-blokeissakin on hyviä talouspolitiikan tuntijoita jotka kirjoittavat analyyttisesti euron tilanteesta, esim. Henri Myllyniemen juttuja on ollut ilo seurata. Jan Hurri Taloussanomissa on erinomaisen perehtynyt euron kuplaan eikä hänen näkemyksiään juuri pysty kumoamaan, tai siis itse en ole nähnyt näin tapahtuvan.
Hurrin analyysit ovat hyviä.
Silti ne ovat vain toinen (tai vain yksi) puoli kokonaisuudesta.
Mitä todella tapahtuu - se on sitten se "totuus".
Se nähdään vasta 10 vuoden tai vieläkin pitemmän ajan kuluttua.
Jos Hurrin analyysit ovat vain toinen puoli asiasta niin mikä estää kertomasta sitä toista puolta joka nyt on salattu ja vain nähtävissä 10 vuoden kuluttua.
Minusta on helppo keskustella, kun olen yleensä oikeassa asiassa kuin asiassa. B)
"Minulla on pöytälaatikossa useampi aloitettu kirjoitus mm. maahanmuutosta, taloudesta, maaseudusta, kestävästä kehityksestä, hyvinvointiyhteiskunnasta, perustulosta, jne. Ne kaikki ovat kesken."
Anna tulla vain! Sitä paremmin ne tulevat valmiiksi jos uskallat antaa ihmisille mahdollisuuden kommentoida niitä. Saat varmasti paljon palautetta, josta osan voi heittää mappi Ö:hön mutta osa parantaa seuraavaa versiotasi samasta asiasta.
Monet meistä ovat alun perin tempautuneet yhteiskunnallisiin asioihin nettikeskustelujen kautta, jotkut jopa tekemään historiaa - mitä se kertoo? Se kertoo ettei omia näkemyksiään kannata pantata, koska sitä paremmaksi omat näkemykset, tiedot, perustelut ja keskustelutaidot tulevat, mitä enemmän niitä käyttää.
Annnankin. Mutta vasta sitten kun oma tekstini on valmis julkaistavaksi. Ja sitä se ei vielä ole. Se on hädin tuskin alkutekijöissään. En siis edes tarkoittanut, että tekstini (esim taloudesta) olisivat täysin oikein tai kuvittelisin oman näkemykseni olevan oikea - enkä voi julkaista sitä enenn kuin teksti on täydellinen. Teksteissäni tulee olemaan kommentoitavaa, puolin ja toisin - ja korjattavaa. Mutta haluan perehtyä asiaan itsekin ensin, jotta saisin edes jonkinmoisen tekstin valmiiksi. Kirjoittaminen ja ajatustyö sitä kautta on minulle mielekäs tapa oppia ja etsiä uutta tietoa. Ja sen jälkeen väitellä ja oppia lisää. Näin olen tehnyt noista teini-vuosien nettikeskusteluista saakka. Ja paljon olen oppinutkin. Puolin ja toisin.
Kukin itselleen parhaaksi katsomallaan tyylillä! Itse tykkään roiskia sinne tänne, vakavissa kirjoituksissa paremmalla ajatuksella, tajunnanvirroissa ja kommenteissa kevyemmällä. Sillä tavoin multiplioin vaikutusvaltani fyysisen olentoni asettamiin todennäköisyyksiin nähden moninkertaiseksi, penetroidun ihmisten aivoihin ja sydämiin halusivat he sitä tai eivät, pidän hauskaa, rekisteröin asioita jotka muuten unohtaisin, ja huomenna maailma on minun!
Minä äänestinkin ihmistä. Ihmistä, joka on mielestäni persoonaltaan, kokemuksiltaan, teoiltaan ja arvoiltaan sopivampi presidentiksi. Äänestin Haavistoa.
Elina Jämsä pohtii tärkeää asiaa. Asiaa, joka nykyisin tahtoo jäädä käsillä olevien asioiden jalkoihin. Käy kuten sanotaan: on niin paljon puita, että metsä on hävinnyt näkyvistä.
Ihmisen maailmankuvallinen ja siihen perustuva arvollinen tilanne vaihtelee kahden suuren idean välillä.
Raamattuun perustuva, vuosituhansien takaa alkava alku-uskovaiset + Israel + kristityt -ketju edustaa yksijumalaista ajattelua. Raamattu toteaa asiat yksiselitteisesti:"Jumala loi taivaan ja maan." Jumala on siis luomakuntansa ja sen elämän alkulähde, sen ylläpitäjä, ja samalla myös sen omistaja/ hallitsija.
Jumala, joka loi maailman ja sen elämän, määrittelee myös elämän reunaehdot. Ne löytyvät sekä luomakunnasta että elämän ohjekirjaksi kutsutusta Raamatusta. Suhde Jumalan sanoihin ratkaisee pystyykö ihminen lähestymään Jumalaa kokemustasolle asti vai ajautuuko hän entistä kauemmaksi. (Kauemmas ajautuneet eivät enää edes ymmärrä Raamatun merkitystä, eivätkä se arvoa ihmiselämään ladattavana ohjelmistona, vaan puhuvat halventavaan sävyyn esimerkiksi "aavikon paimentolaisten tarinoista". Suurimmin tästä tietämättömyydestä/ ymmärtämättömyydestä tulee kärsimään tietysti ihminen itse, kun tuhoaa itse omaa tulevaisuuttaan.)
Kristinusko on dualistinen yksijumalaisuus. Jumala on yksi, mutta valitettavasti Jumalaa vastaan kapinoineen enkelimaailman takia kahdeksi, hyvään ja pahaan puoleen jakautunut. Luomakunta ei nyt enää toimi alkuperäisellä tasollaan ihmisen hyvänä elämän viitekehyksenä. Tilannetta voisi ehkä verrata ihmiseen, jolla on vartalossaan jokin vaiva. (Kuten tarkemmin ajatellen meillä kaikilla!) Elämä on, mutta eritasoisesti kärsimyksellä maustettuna. Elämä toimii vain tietyntasoisesti, rajoitetusti. Elämän isommat mahdollisuudet tiedostetaan, mutta niihin ei pystytä.
Lucifer- niminen enkeli ei halunnut olla vain enkeli, vaan halusi "tasa-arvon hengessä" jumalaksi Jumalan paikalle. Miettiä tietysti voi, voidaanko erimitallisia asioita tehdä jollakin toiminnalla samanarvoisiksi?
Luotu olento, kuten enkeli, ei tietysti tässä onnistunut. Onneksi ei. Pahaa tekemään ja paikkoja rikkomaan hän on kyllä ehtinyt. Raivokas taistelu jostakin "hyvästä" syystä omiksi oikeuksiksi koettujen asioiden puolesta kertoo myös ihmisten taistelujen taustalla olevasta ideoiden maailmasta.
Paholaiseksi muuttuneen Luciferin toiminta johti luodun ihmisen eroon Jumalasta. Tätä eroprosessia kutsutaan kuolemaksi. Kuolema nimisessä prosessissa tulee aikanaan vastaan myös fyysinen kuolema ja pahimmassa tapauksessa myös ikuinen kuolema, ikuinen ero Jumalasta ja vain Hänessä olevasta elämästä. Prosessissa kärsimyksen määrä lisääntyy suoraan verrattuna Jumalasta olevan eron määrään.
Ihmisen tunteet ja toiminta tässä kuolemaprosessissa, kuten häpeä, pelko, todellisen minän peittely, pakeneminen omaan erillismaailmaan, vastuunoton pakoilu, väkivalta, seksuaaliset ja muut mielihyvän maksimointiyritykset jne ongelmat johtuvat tästä pahan ihmistä ohjaavasta, kuolettavasta vaikutuksesta. Useimmiten ihminen ei tajua olevansa ajatusten, ideoiden ja tunnelmiensa tasolla tällaisen manipuloivan vaikutuksen alainen, koska on tuon ihmisen oman tietoisuuden turruttavan vaikutuksen alainen.
Miten Lucifer sai ihmisen luopumaan Jumalasta ja Hänessä olleesta hyvästä elämästä, rikkomaan Jumalan käskyn hyvän ja pahan ottamisesta omiin käsiin? Lucifer manipuloi ihmisen ajatuksia, lupaamalla hänelle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista: teistä tulee Jumalan kaltaisia, tulette itsenäisiksi ajattelijoiksi päättämään itse hyvästä ja pahasta. Mm. Aasiassa ajatellaan Lucifer-käärmeen toimivan ihmisen oikeuksien puolustajana, joka näkyy mm. ihmisoikeustoiminnassa.
Maailma on siis jakautunut kahteen leiriin. Toiset ovat eritasoisesti Jumala-ihmisiä, toiset ovat itse asioitaan pohtivia/ päättäviä oman elämänsä jumalia. Tämä Jumalan kaltaiseksi tuleminen on saanut huippumuotojaan esimerkiksi Intiassa, jossa hindulaisuuden suuri idea on tajuta olevansa jumala. Buddhalaisuus, ainakin sen pohjoinen haara tavoittelee myös tätä samaa korkeinta, toisia korkeampaa tasoa. Kun ymmärtää tätä ideoiden taustaa, myös diktatuurit, toisten manipulointi ja hallitseminen tulevat ymmärrettävimmiksi. Mm. Venäjää ymmärtää paremmin, kun tajuaa, että se kuuluu arvomaailmaltaan intialaisen "isot kalat syövät pienet kalat" - arvomaailman piiriin.
Intia, Kreikka ja muut monijumalaiset kulttuurit kuuluvat tähän monien pienempien jumalien maailmaan. Myös islam, alkujaan kuun ja tähtien palvontaa harrastaneen Arabian uskonto, on osa tätä monijumalaisuuden prosessia. Islamin kohdalla, ympärillä ollut juutalais-kristillinen maailma antoi oman, tänäänkin tunnetun osansa prosessiin.
Ihmisten uskonto kertoo paljon uskomisen tasosta. Mitä enemmän jumalia tai palvonnan kohteita, sitä pienemmiksi palasiksi yksi suuri alkuperäinen ajatus Jumalasta on pirstoutunut. Ymmärrettävää on, että jokaisen yksilön ollessa oman elämänsä jumala, ideat elämästä eivät käy yksiin toisten ihmisten kanssa. Seurauksena on ihmissuhteiden rikkoutumista sekä perheissä, yhteiskunnassa että maailmanpolitiikan tasolla. Monijumalaisuuteen, monien jumalien kisaamiseen perustuvan kreikkalaisen elämän demokratia -käsitykset olivat jo aikanaan yhteiskunnallisen toimimattomuuden syy. Elämä meni huuteluksi, suuriäänisten ja puhetaitoisten enemmistöpäätöksiksi. Demokratiassa joku toinen siis jää aina lehdellä soittamaan.
Tiede pyrkii löytämään yhtenäisteoriaa, jolla voisi selittää maailman ja elämän taustalla olevat lainalaisuudet.
Kristinusko pyrkii tähän samaan ykseyteen ja yhtenäisyyteen. Elämmehän vain yhdellä maapallolla. Elämän suuret asiat ovat kaikille samat. Vaikka ihmiset eläisivät hyvinkin eri tavoilla, kaikki ihmiset syntyvät ja kuolevat hyvin samalla tavalla. Kaikilla ihmisillä on paljon yhteistä.
Kristittyjenkin elämä, mm. Suomen luterilaisen kirkon elämä näinä aikoina ei taida olla paras mahdollinen todistus Jumalasta. Kirkossa tapahtuu sama alamäki kuin on tapahtunut ja tapahtuu maailmassa: pahan vaikutuksesta ajan kuluessa kaikki hajoaa ja pirstaloituu. Myös kirkkojen ja kristittyjen elämän taso laskee. Aidosta Jumala-kokemisesta tulee muotoihin keskittynyttä uskonnollisuutta. Eipä ihme, että ihmiset eroavat kirkosta. Eihän se enää vastaa alkuperäistä tarkoitustaan.
Kuitenkaan tämä ei tarkoita, että Jumalan tai Raamatun taso olisi laskenut. Jokaisella ihmisellä on enemmän tai vähemmän tiedostettu elämänsä haaste tuntea luomakunnan ja sen elämän alku ja ylläpitäjä.
Siksi kristityt kehoittelevat enemmän tai vähemmän viisaasti toisiakin tajuamaan nämä elämän isot asiat, koska ne tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään fyysisen kuoleman jälkeen, viiden aistin rajoitusten jäädessä taakse, jokainen ihminen tajuaa tämänkin kirjoituksen sisällön. Viisas tietysti koettaa olla perillä asoista hieman aikaisemmin, että voi varautua tulevaisuuteen ja valmistella erityisesti viimeisen matkansa niin, ettei tarvitse valittaa kohtaloaan.
Ollikaisen tekstissä on joitain erinomaisia elementtejä, mutta siinä myös menevät puurot ja vellit sekaisin.
Erinomaista on kadotuksen yhdistäminen kuolemaan sekä kärsimyksen yhdistäminen etäisyyteen Jumalasta. Kuitenkin Aasian uskonnoille ominainen elämän kuvaaminen kärsimykseksi ja reinkarnaatioiden syklistä eroon pääseminen nirvanassa eli yhteydessä jumaluuteen kuvaa oikeastaan samaa asiaa, vaikkakin teologisesti toisella tavoin. Se ei kuvaa ihmisen itsensä tulemista erilliseksi jumalaksi, joka taas on elementtinä vahvasti läsnä hindulaisessa ja new age -liikkeen polyteismissä. Näissäkin erotetaan Jumalan luo johtava ja luciferinen erillisyystie.
Ollikaisen käsitys islamista on harhainen. Islam on kaikkein johdonmukaisimmin monoteistinen uskonto eikä siinä palvota tähtiä tai kuuta. Niitä palvoivat ne polyteistit, joita vastaan Muhammed Mekassa hyökkäsi. Tuo vanha arabialainen uskonto ei poikennut olennaisesti Vanhasta Testamentista löytyvästä seemiläisestä polyteismistä, joka juutalaisuudessa on läsnä voimakkaammin kuin islamissa. Alkukristillisyyden johdonmukaisempi monoteismi taantui kreikkalaistumisen ja roomalaistumisen myötä sisältämään epäjohdonmukaisuuksia nimenomaan tässä suhteessa. Valtavirtaislamin epäjohdonmukaisuudet keskittyvät muille alueille, erityisesti ongelmalliseen sääntökeskeisyyteen.
Olen käsitellyt asiaa tässä kirjoituksessa:
http://harran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92932-uskonnollisen-suvaitsemisen...
Polyteistisen jumalkapinan ja monoteistisen Jumala-suhteen kannalta olennainen ero on se, menevätkö Luoja ja hallitsija sekaisin keskenään. Polyteismi alkaa valtiaiden ja välittäjien/tulkitsijoiden palvonnasta Luojan sijaan. Siksi myös dogmaattisuus helposti harhauttaa tosi uskosta.
Johdonmukainen moraalidualistinen monoteismi alkoi jo Zarathustrasta ja seemiläinen monoteismi seurasi tällä tiellä.
Kiitos kauniista sanoista.
Elämä jakautuu melko selkeästi kahteen suuntaan: joko ihminen on Jumalan tekemä tai sitten jumala on ihmisjumalan tekemä. Johtopäätökset ovat maailmalla kaikkien nähtävissä.
Kommenttisi islamin suhteen ei taida pitää paikkaansa. Voi olla, että kuvissa näkyvä ja melko lailla kiivaasti vieläkin harjoitettu ryhmäuskonto saa islamin tuntumaan voimakkaalta yksijumalaisuudelta.
Kuitenkin sen folk-puolella löytyy aika kirjava sekoitus tuota mainitsemaasi vanhaa perimää ihan käytännön elämässä.
Jos tulee katsoneeksi tarkemmin esimerkiksi islamilaisten maiden lippuihin, jotka ovat melko tuoretta tuotosta, tai vaikkapa moskeijan katolle, siellä ihmistä tervehtää iloinen puolikuu tähtiystäviensä kanssa. Jopa Mekan entinen jumalavarasto, jota muslimit kiertävät pyhiinvaelluksensa aikana juontaa juurensa tähän taivaankappaleiden palvontaan. Yhä vielä em. pyhiinvaeltajat pyrkivät erityisesti koskettamaan tuon em. rakennuksen seinässä olevaa, ilmeisesti meteoriittikiveä. Arvellaan sen näet olevan taivaalta tulleita Allahin terveisiä...
Mohammedin sukukunta oli noita taivaankappaleiden palvojia, joiden uskontoa Mohammed päivitti naapuriuskontojen materiaalilla. Kisakumppaneiksi tulleilta juutalaisilta ja kristityiltä hän sai mm. materiaalia teksteihinsä. Rukous 5 kertaa päivässä tuli Persian puolelta zoroasterialaisuudesta.
Professori Rodney Stark on tehnyt sosiologian tutkimusta kristinuskon vaiheista. Hänellä voisi olla hyvää uutta näköalaa myös ns. itäisen kristinuskon vaiheista islamin taistelussa uutena uskontona. The triumph of Christianity kertoo mm. miten islamin kanssa kävi. Teksti purkaa aika paljon Ranskan vallankumouksen aikana levitettyjä Voltaire-huhuja kristinuskon pahuudesta ja islamin hyvyydestä, jotka epätodet tarinat näkyvät länsimaisessa keskustelussa vielä nykyäänkin.
Zarathustra&co olivat Jumala-uskossaan toisten muinaisen maailman ihmisten kanssa samalla viivalla. Seemiläinen monoteismi ei seurannut Zarathustraa vaan häntä pitempää Jumalan-uskon perinnettä.
Zarathustraa vanhempi Jumala-uskon perinne näkyy näet myös esimerkiksi Itä-Aasian kirjaimistossa.
Ollikainen: "Elämä jakautuu melko selkeästi kahteen suuntaan: joko ihminen on Jumalan tekemä tai sitten jumala on ihmisjumalan tekemä."
Luojan ja luodun suhteesta meillä tuskin on suurempaa teologista erimielisyyttä, mutta todellisuus voi olla huomattavasti kirjavampi ja moniulotteisempi kuin tämä kategorinen kahtiajako. Sekä teistille että ateistille jää erittäin paljon tästä suhteesta arvoitukseksi, jonka Jumala yksin pystyisi kertomaan, kuten senkin miksi Hän haluaa meidän itseään ja suhdettamme Häneen arvuuttelevan sen sijaan että sen automaattisesti tietäisimme.
MO: "Kommenttisi islamin suhteen ei taida pitää paikkaansa. Voi olla, että kuvissa näkyvä ja melko lailla kiivaasti vieläkin harjoitettu ryhmäuskonto saa islamin tuntumaan voimakkaalta yksijumalaisuudelta."
Olet väärässä, siinä kaikki. Se, että asiat näyttävät sinusta joltain, ei vielä kerro kovinkaan paljon siitä, mitä islam opettaa tai mihin muslimit todellisessa elämässä uskovat.
MO: "Kuitenkin sen folk-puolella löytyy aika kirjava sekoitus tuota mainitsemaasi vanhaa perimää ihan käytännön elämässä."
Tällä tasolla islamin harjoitus on toki hyvin kirjavaa, kuten kristinuskonkin. Islamissa ei kuitenkaan kukaan koskaan ole nostanut Jumalan rinnalle muita, edes profeettaa, siten kuin kristinuskon kolminaisuusopissa saatikka neitsyt Marian ja muiden pyhimysten palvonnassa on tehty.
MO: "Jos tulee katsoneeksi tarkemmin esimerkiksi islamilaisten maiden lippuihin, jotka ovat melko tuoretta tuotosta, tai vaikkapa moskeijan katolle, siellä ihmistä tervehtää iloinen puolikuu tähtiystäviensä kanssa."
Se ei todista islamin mesopotamialais-arabialaisesta polyteismista yhtään enempää kuin risti kristinuskon symbolina todistaa kristinuskon roomalaisesta polyteismista. Roomalaisen teloitusvälineen "palvonta", puhumattakaan kaloista, neitsyistä, Israel-hurmoksista ynnä muista nykyisten kristittyjen erikoisuuksista ei tee kristinuskosta polyteismia. Symbolit ovat symboleja ja lähes jokainen kristinuskon ja islamin symboleista on jäljitettävissä Mesopotamian, Persian, Intian ja Egyptin polyteistisille juurille. Symbolit ovat ihmisten luomaa kulttuurista ainesta, joka on historiallisesti jäljitettävissä, ja jollainen maustaa kaikkia uskontoja.
MO: "Jopa Mekan entinen jumalavarasto, jota muslimit kiertävät pyhiinvaelluksensa aikana juontaa juurensa tähän taivaankappaleiden palvontaan."
Tosiaan, siinä on paljon kulttuurisia jäänteitä vanhoista uskonnoista, aivan kuten VT, UT ja kristittyjen tavat ovat niitä täynnä.
Kristillinen siionismi ja islamofobiset propagandistit kuten Robert Spencer ovat ottaneet erityiseksi asiakseen levittää harhaoppia islamin "kuun ja tähtien palvonnasta", mutta se ei kestä kriittistä tarkastelua ja perustuu monelta osin suoranaiseen valehteluun, tahallisiin väärinkäännöksiin ja muuhun vihanlietsojille ominaisiin propagandakeinoihin.
Tuollaisen propagandan toistaminen ei kumoa sitä tosiasiaa, että islam on johdonmukaisesti yksijumalainen, ja tässä suhteessa johdonmukaisempi kuin Nikean ja Khalkedonin kokousten jälkeinen kristinuskon dogmi. Tämä ei tarkoita, etteivätkö myös kristinusko ja juutalaisuus olisi yksijumalaisia ja seuraisi samaa tosi Jumalaa kuin islam, koska uskonto ja teologia ovat vain ihmisestä, usko itsessään Jumalasta.
Minusta tuntuu, että sinä vain kovasti haluat uskoa, että islam edustaisi pahuutta ja siksi sen täytyy olla jotenkin intialaista polyteistista perua. Tämä on kuitenkin älyllistä (ja myös teologista) epärehellisyyttä, joka ei kestä kriittistä historiallista tarkastelua.
On myös syytä mainita, että taivaankappaleiden seuraaminen ja tähtitieteen nivoutuminen uskontoon, tieteeseen ja salatieteisiin oli mitä tyypillisintä myös juutalaisille ja kristityille. Tässä suhteessa muslimit eivät tehneet poikkeusta, ja hyvä niin, sillä heidän tieteellinen edistyksensä tuli myöhemmin suuresti auttamaan kristikunnan yhteiskunnallista kehitystä takapajuisuudesta satoja vuosia kestäneeseen eurooppalaiseen maailmanherruuteen, joka vasta hiljattain on tullut tiensä päähän.
MO: "The triumph of Christianity kertoo mm. miten islamin kanssa kävi."
Kirjan nimi ei hirveästi vakuuta objektiivisuudesta.
Suosittelen tutustumaan esimerkiksi seuraaviin helppotajuisiin teoksiin:
Zachary Karabell: People of the Book. The Forgotten History of Islam and the West.
Graham Fuller: A World without Islam.
Richard W. Bulliet: The Case for Islamo-Christian Civilization.
Mitä tulee Zarathustran opetuksiin niin erityisesti kristinuskoon zarathustralaisuus vaikutti syvästi, samoin kuin islamin shiialaiseen pääsuuntaukseen sekä Persian, Intian ja Keski-Aasian suufilaisuuteen. Jumaluusopin professori A. J. Pietilä on jo vuonna 1911 kirjoittanut valaisevan suomenkielisen teoksen "Zarathustra, Buddha, Kristus", jossa hän summaa etsintämme Jumalan tiellä sangen optimistisesti:
"Tosin - tätäkään emme saa unhottaa - kristikunnan elämä ei ole ollut yhtämittaista eteenpäin kulkua. Usein uskonnollinen tietoisuus ja siveellisyys ovat vajonneet niin alas, että kristillisyyttä on ollut vaikea erottaa pakanuudesta ja että toivehikkaimmaltakin on mieli tahtonut masentua. Mutta myöhäisempi historia on aina osoittanut, että kristillisyyden sisällinen uudistuskyky ei tiedä mitään rajoja. Sen sijaan että kreikkalais-roomalainen pakanuus rappeutuessaan hätääntyi ja rupesi etsimään apua kaikista mahdollisista vieraista uskonnoista, joiden kanssa sen tunnustajat joutuivat kosketukseen; sen sijaan että buddhalaisuus ja hinduismi meidän aikanamme koettavat kristinuskosta lainaamalla korjata sisällistä voimattomuuttaan; sen sijaan kristinuskon uudistus on aina tapahtunut siten, että kristityt ovat palanneet uskontonsa alkulähteille, Jeesuksen sanoihin ja koko Uuteen Testamenttiin. Kristinusko uudistaa itse itsensä. Uudessa Testamentissa on paljon aikahistoriallista sisältöä; se ei sisällä mitään yksityiskohdissa määrättyä ohjelmaa, jota voisi orjallisesti noudattaa; sen kieli on käännettävä kullekin ajalle ymmärrettävään muotoon, ja sen aatteet on sovellutettava oleviin oloihin. Mutta se pohja, jolle se ihmisen asettaa, on pysyvä. Sen julistus synnistä, armosta ja Jumalan valtakuntaa rakentavasta Hengestä on hengen uskontoa, ikuista evankeliumia."
Näihin viisaisiin sanoihin ei minulla ole mitään korjattavaa, ja näin toimiva kristitty on minulle totuuden etsijä ja uskonveli tahi -sisar.
Anis Harran, huomaan, että olet länsimaissa, jopa sen ns. akateemisessa maailmassa vallitsevan islamilaisen hurmion vallassa. Useimmiten tähän on syynä tietämättömyys kaikista asiaan liittyvistä asioista. Jopa ns. tieteellisissäkin julkaisuissa näkyy tämä näköalattomuus.
Sanotaan, että, kun on lukenut muutaman (tietyn aatemaailman keskellä syntyneen) kirjan, tietää. Valitettavasti tuo "tietyn aatemaailman" -ajatus tekee tämän tietämisen kyseenalaiseksi. Kirjoista näet saa millaisia haluaa. Tieto sinänsä voi olla jopa oikeaa, mutta onko johtopäätöksiä varten tarjottu tieto se kaikki tieto tästä asiasta ja miten se on paketoitu maailmanselitykseksi, ratkaisee asian. Saako kyseisen tekstin lukija oikean kokonaiskäsityksen asiasta(?) on se ratkaiseva kriteeri. Myös yliopistoissa harrastetaan professorien ja laitoksen johtajien ideologisten ennakkokäsitysten mukaista opetusta, mikä taas ei auta oppilaita todella oppimaan, vaan he jäävät helposti vain "opettajiensa" joistakin syistä johtuvan indoktrinaation uhreiksi. Oppilaat saavat päästötodistuksensa ja luulevat tietävänsä, mutta eivät kuitenkaan. Kaikki tieto kannattaa tarkista useammasta, monipuolisesta lähteestä.
Toistan edelleen, että lukisit muitakin kuin Ranskan vallankumouksen jälkeisen, kristinuskoon vihamielisesti suhtautuvan modernismin hengen tuotteita. Niistä saa juuri tuon edellä kirjaamasi kaltaisen kuvan. Niissä islamista tehdään leppoisa, mukava uskonto, jota se ei kuitenkaan ole ollut, eikä ole vieläkään.
Yhä vielä islamin opetuksia ei saa epäillä tai tutkia niiden taustoja. Islamin opetukset pitää niellä ajattelematta. Näillä periaatteilla toimivia uskonnollisia yhteisöjä kutsutaan kulttiuskonnoiksi.
Islamin kuun palvonta juontaa juurensa ihan jo käytännöllisiin elämän olosuhteisiin. Hiekkaerämaassa aurinko koetaan kuolettavaksi viholliseksi, kuu taas viileän yön aikana valoa antavaksi hyväntekijäksi. Niinpä kuuluisa Ramadan paastokin tehdään päivällä sinnitellen, mutta "paholaisauringon" laskiessa, alkavat sinnittelyn voittopidot kuuystävän antaessa valoaan. Muinaisten ihmisten kaiken henkistäminen johti myös kuun arvoon arvaamattomaan: siitä tuli persoonallinen palvonnan kohde.
Pääjumalaksi päätyminen johtunee sen suuremmasta koosta suhteessa muihin taivaankappaleisiin. Muinaiset ihmiset olivat käytännöllisiä koettaessaan hahmottaa maailmaa.
Olen joskus opiskellut myös islamia ja arabialaista kulttuuria. Kulttuuriantropologian maailma avaa uusia näköaloja pintaa syvemmälle tämän päivän todellisuuteen ja nykypäivän historiallisiin juuriin.
Elämään kuuluu myös käytännön kokemuksia islamista eri puolilta maailmaa. Tuttujani on joutunut pakenemaan "suvaitsevaista" islamia henkensä kaupalla, koska ovat alkaneet tutkia islamin juuria ja päätyneet etsinnässään kristinuskon suuntaan. Islamin leviäminen perustui ja ylläpito perustuu tähän samaan toisten uskontojen, niiden rakennusten ja ihmisten kokonaisvaltaiseen, näinäkin päivinä tuttuun väkivaltaiseen tuhoamiseen.
Islam ei ole rauhan uskonto länsimaisen ihmisen käsittämällä tavalla. Islamissa ajatellaan, että rauha tulee, kun kaikki vääräuskoiset on saatu käännytetyiksi islamiin tai muuten hävitetyiksi. Tällaisia pikku yksityiskohtia kannattaa pitää mielessä, ettei joudu kauniilla sanoilla rauhaa -puhuvien huijaamaksi. Sanoilla näet voi olla hyvinkin erilaisia merkityksiä riippuen puhujasta ja kuulijasta.
Toistan, Zarathustra ei ole kuin yksi Lähi-Idän alueella muinaisista ajoista vaikuttaneen Jumala-uskon kirjaaja. Häntä ei voida pitää juutalaisuuden tai kristinuskon esi-isänä muiden kuin toislaitaisten kommentoijien esityksissä.
Pietilä taas kirjaa kristinuskon uudistavaa vaikutusta kauniisti. 100 vuotta sitten kristinuskon uudistusvaikutus Suomessa johti hengellisiin kokemuksiin, joiden sisäisten voimavarojen innoittamana mm. itsenäinen Suomi tuli osaltaan mahdolliseksi. Pietilää kannattaa kuunnella yhä vielä siinä, mitä hän sanoo kristinuskon so. ihmisten ja heidän elämänsä uudistusmahdollisuuksista, paluusta Jeesuksen sanoihin ja koko Uuteen testamentiin.
MO: "huomaan, että olet länsimaissa, jopa sen ns. akateemisessa maailmassa vallitsevan islamilaisen hurmion vallassa. Useimmiten tähän on syynä tietämättömyys kaikista asiaan liittyvistä asioista."
Huomaat väärin. Länsimaissa ei vallitse islamilainen hurmio, vaan päinvastoin islamofobia, joka on vuosisatoja ollut läpitunkevana myyttinä länsimaisissa mielissä, koska islamilaista maailmaa ei ole erityisesti tunnettu eikä haluttukaan tuntea. Islamofobia perustuu osaltaan tietämättömyyteen, osaltaan valikoivaan pakkomielteisyyteen joidenkin yksityiskohtien suhteen. Tämä näkyy myös sinun vastauksistasi.
MO: "Sanotaan, että, kun on lukenut muutaman (tietyn aatemaailman keskellä syntyneen) kirjan, tietää."
Näin yleensä toimivat juuri islamofobit. He lukevat muutaman kirjan, jotka kaikki edustavat islaminvastaista propagandaa, ja luulevat sitten tietävänsä islamista niin paljon että ryhtyvät netissä, kapakassa ja raitiovaunussa opettamaan muslimeja siitä mitä näiden uskonto muka on. Tätä näen ja kuulen päivittäin.
MO: "Toistan edelleen, että lukisit muitakin kuin Ranskan vallankumouksen jälkeisen, kristinuskoon vihamielisesti suhtautuvan modernismin hengen tuotteita."
Tosiasia on, että et tiedä lukemisistani juuri mitään. Toki ihan antikvaarisista syistä lukemani kirjat on painettu ja useimmiten kirjoitettukin Ranskan vallankumouksen jälkeen, poikkeuksina lähinnä pyhät kirjat, antiikin kirjoitusten käännökset ynnä muut sellaiset, jotka tulevat selvästi ajalta kauan ennen Voltairea. (Candide huvitti minua kyllä varhaisteininä.)
Suurimman osan pohjatiedoistani islamin ja kristinuskon suhteen olen kuitenkin hankkinut muualta kuin kirjoista. Olen toki lukenut VT:n, UT:n, Koraanin ja muitakin pyhiä kirjoituksia, mutta ne kertovat pääasiallisesti profeetallisista ilmoituksista sekä jonkin verran siitä historiallisesta kontekstista, jossa ilmoitukset tulisi ymmärtää.
Mitä taas tulee uskontojen harjoittamiseen, pyhistä kirjoituksista on vain vähän apua, koska uskonnot muodostuivat noiden pyhien kirjoitusten laatimisen jälkeen. Mainitsemastasi folk-uskonnonharjoituksesta saa siten parhaan kuvan puhumalla ihmisten kanssa ja elämällä näiden uskontojen harjoittamisen keskellä. Minulle on siunattu mahdollisuus tutustua sekä kristinuskoon että islamiin, minkä lisäksi olen omasta mielenkiinnosta perehtynyt paljoon muuhunkin hengelliseen ja kulttuurihistorialliseen perintöön niissä kulttuureissa ja niillä alueilla, joilla olen elänyt.
Suosittelen siis, ettet yritä opettaa minulle mitä "kuunpalvontaa" islam mukamas on. Se on sitä ainoastaan sinun ja kaikenlaisten islamvihaajien mielikuvituksessa.
Sekä shams että qamar ovat myönteisesti latautuneita, mutta ne eivät tarkoita sen kummempaa jumaluutta vaan aurinkoa ja kuuta. Luonnonilmiöt ovat olleet tärkeitä kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Eivät mitenkään muslimeille tyypillisiä. Kristinusko on täynnä taivaankappaleita, alkaen Jeesuksen syntymän ilmoittavasta tähdestä, ja puhumattakaan juutalaisuudessa ja VT:ssä voimakkaammin näkyvistä monijumalaisten uskontojen jäänteistä.
MO: "Olen joskus opiskellut myös islamia ja arabialaista kulttuuria."
Siltä se kuulostaakin. Käsityksesi edustavat tyypillistä nojatuoliorientalismia, jossa "vieraat" uskonnot tehdään eksoottisiksi ja erikoisiksi ja niihin suhtaudutaan pelonsekaisella epäilyksellä, aina miettien sitä kuinka "toisenlainen" se "toinen" on, ja kiinnittäen huomio eroihin eikä yhtäläisyyksiin.
MO: "Kulttuuriantropologian maailma avaa uusia näköaloja pintaa syvemmälle tämän päivän todellisuuteen ja nykypäivän historiallisiin juuriin."
Kunhan ei ajaudu pitämään filosofisia ja esteettisiä hypoteesejään essentiaalisesti tosina.
MO: "Islamin leviäminen perustui ja ylläpito perustuu tähän samaan toisten uskontojen, niiden rakennusten ja ihmisten kokonaisvaltaiseen, näinäkin päivinä tuttuun väkivaltaiseen tuhoamiseen."
Höpö höpö. Kristinuskon leviäminen Euroopassa perustui tuollaiseen, islamin leviäminen taas tapahtui pääsääntöisesti alueilla, joilla juutalaisuus, kristinusko ja zarathustralaisuus olivat jo raivanneet sille helpon oikotien. Islamin laajentuminen tapahtuikin pääsääntöisesti ilman väestön tuhoamista. Sotilaallisia valloituksia seurasi pitkäkestoinen kääntyminen, jota siivittivät taloudelliset porkkanat sekä kristinuskon sisäiset vainot.
Laitan linkin kirjoitukseeni uudelleen, koska et edellisellä kerralla tutustunut siihen: http://harran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92932-uskonnollisen-suvaitsemisen...
Samoin suosittelen edellisessä kommentissani suosittelemiani kirjoja, jotka kertovat juuri tästä asiasta.
MO: "Islam ei ole rauhan uskonto länsimaisen ihmisen käsittämällä tavalla. Islamissa ajatellaan, että rauha tulee, kun kaikki vääräuskoiset on saatu käännytetyiksi islamiin tai muuten hävitetyiksi."
Tuo on islamofobien levittämä harhainen käsitys. Islamissa sen sijaan uskotaan, että rauha seuraa kapinan lopettamisesta Jumalaa vastaan, siis Jumalalle "antautumisesta" kuten islamofobit käännöksissään korostavat, koska he haluavat korostaa länsimaisessa kulttuurissa negatiivisen sävyn saavaa antautumis-sanaa.
Islamia sanotaan rauhan uskonnoksi siksi, että rauha (salaam) ja islam (islaam) tulevat samasta rauhantekemistä tarkoittavasta kantaverbistä (salama). Islam on siis ensimmäisessä kommentissasi hyvin kuvailemasi Jumalan vastaisen kapinan lopettamista ja rauhan tekemistä Jumalan kanssa. Vääräuskoisten tappaminen on jotain aivan muuta. Se hyväksytään puolustuksellisena keinona, kun nämä ovat hyökänneet muslimien kimppuun. Hyökkääjiä vastaan on silloin taisteltava, mutta mikäli he tekevät teidän kanssanne rauhan, silloin heitä vastaan ei tule hyökätä.
MO: "Tällaisia pikku yksityiskohtia kannattaa pitää mielessä, ettei joudu kauniilla sanoilla rauhaa -puhuvien huijaamaksi. Sanoilla näet voi olla hyvinkin erilaisia merkityksiä riippuen puhujasta ja kuulijasta."
Tämä ns taqiyya-teoria on toinen asia, joka on kokonaan islamofobien omaa keksintöä. Taqiyyalla ei ole heidän väittämäänsä merkitystä islamissa. Jos googletat tämän sanan, saat tulokseksi lähes pelkästään islamofobisia sivustoja. Muslimien keskusteluissa valehteleminen ja huijaaminen eivät ole samalla tavoin suosittuja keskustelunaiheita.
Kannattaa siis pitää mielessä tosimaailma, ettei joudu vihanlietsojien huijaamaksi. Sillä jos uskot Jumalaan siten kuin kunnon kristityt uskovat, tiedät mitä Jeesus opettaa, ja myös mitä Mooseksen laki sanoo Jumalan nimen väärin käyttämisestä sekä väärän todistuksen antamisesta.
Olen muuten kirjoittanut myös islamofobien viljelemistä olkinukeista:
http://harran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90707-olkinuket-ja-pedot
MO: "Toistan, Zarathustra ei ole kuin yksi Lähi-Idän alueella muinaisista ajoista vaikuttaneen Jumala-uskon kirjaaja. Häntä ei voida pitää juutalaisuuden tai kristinuskon esi-isänä muiden kuin toislaitaisten kommentoijien esityksissä."
Väärin. Zarathustra oli huomattavasti merkittävämpi ja vaikutukseltaan pitkäkantoisempi kuin "vain yksi" muinaisista profeetoista. Zarathustralaisten oppien samoin kuin niiden Mesopotamian kautta Lähi-itään levinneiden versioiden vaikutukset seemiläiseen monoteismiin olivat täysin kiistattomia. Tämän toteaminen ei ole kristinuskon diskreditointia, vaikka monet ateistit yrittävät sitä sellaiseen käyttää.
Jumala-suhde tulee pitää tietyssä määrin erillään kulttuurihistoriallisesta perimästä. Usko ja uskonto eivät ole sama asia, vaikka jälkimmäinen kietoutuukin ensimmäisen ympärille. Uskontoa ei voida erottaa muusta kulttuurihistoriallisesta perimästä ja siten voidaan aina puhua "esi-isistä", jotka ulottuvat kauemmas ja kauemmas, niin kauas kuin lähteitä riittää.
Zarathustran vaikutusta lisäsi kirjallinen aineisto, joka on jäljitettävissä hyvin kauas, mutta hänenkin opeillaan oli esi-isät, ja nuo esi-isät olivat polyteistisiä samalla tavoin kuin VT:ssä vielä näkyvät elohim ja Se-jonka-nimeä-ei-mainita yhden kansan Jumalanan muiden kansojen (epä)jumalia vastaan. Tästä kulttuuriperimästä kuitenkin kehittyi aito ja todellinen yksijumalainen uskonto, joka paremmin vastasi uskovien hengellistä totuutta kuin jumalkuninkaiden palvonta.
MO: "Pietilä taas kirjaa kristinuskon uudistavaa vaikutusta kauniisti. 100 vuotta sitten kristinuskon uudistusvaikutus Suomessa johti hengellisiin kokemuksiin, joiden sisäisten voimavarojen innoittamana mm. itsenäinen Suomi tuli osaltaan mahdolliseksi. Pietilää kannattaa kuunnella yhä vielä siinä, mitä hän sanoo kristinuskon so. ihmisten ja heidän elämänsä uudistusmahdollisuuksista, paluusta Jeesuksen sanoihin ja koko Uuteen testamentiin."
Hienoa. Suosittelen sitten, että itsekin hankit Pietilän kirjan. Vuonna 1911 ei vielä ollut punavihreitä maahanmuuton puolustajia, joten voit pitää sitä melko puhtaana ja kiistattomasti kristillisen henkilön tuotoksena, ja uskoa häntä paremmin kuin minua, joka olen vain asioista kiinnostunut hyperaktiivinen räkänokka.
Huomaan kommenteistasi, että keskustelu ei ole vielä mielekästä. On parempi, että jatkamme juttua sitten, kun maailma ja täällä oleva tieto on kokonaisvaltaisemmin hallussa.
No, onhan tuokin tapa luovuttaa keskustelu. Ei kovin miehekäs tosin. Minulle sama, koska en ole täällä käännyttämässä ihmisiä. Reagoin sen sijaan käännyttäjien ja kiihottajien esittämiin ilmeisimpiin vääriin ja harhaisiin väitteisiin.
Miehekkyydestäsi en tiedä, mutta sen tiedän, että inttävä vänkäämisesi ei ole keskustelua. Se on paremminkin länsimaissa hyvin tuttua, keinolla millä hyvänsä, todella tai valheella taistelleen Voltairen jälkeläisten hyvin epätieteellistä vouhkaamista. Siksi keskustelu ei ole mielekästä.
Ini ini rui rui. En tiedä mitä urputat Voltairesta, joka ei tietääkseni ole esi-isäni (teoriassa ei tosin mahdotonta jos hän sovelsi libertiinisyyttään aviottomien jälkeläisten siittämiseen), ja johon minua yhdistänee vain lapsena vieraalla kielellä lukemani Candide.
Keskustelumme on kuitenkin tuossa ylempänä tallessa ja jokainen voi siitä lukea kuka on tuonut pöytään rakentavia argumentteja ja kuka taas inttämällä vängännyt omia pakkomielteitään.
Kukaan ei pakota sinua Mara keskustelemaan kanssani, joten paskaakos tässä pölisemään. Jos kuitenkin vielä myöhemmin tunnet tarvetta avautua niin löydät minut luultavasti jostain täältä internetin ihmemaasta. Because I care.
Valtiopolitiikka on vaikeaa ja taloustiede mahdotonta niin on helpompi ajatella Jumalaa ja uskontoja, näissä voi tehdä päätelmiä joita ei pysty järjellä kumoamaan.
Nii justiinsa.
Sata miljardia (noin 20 ydinvoimalan hinta)Suomelta Kreikalle ei pelasta sitä mutta pelastaa Suomen maineen. Eikä olisi pois keneltäkään jos oma talous olisi kunnossa. Typerä vasurivihreä ääripopulistinen taloudenpito maailmanpelastamisen mallioppilaana kaataa sekä Kreikan että Suomen.
Vielä jää se maailman pelastaminenkin kiinalaisten huoleksi
Minua ei tippaakaan häiritse Haaviton homous eikä hänen sivariutensakaan. Minua häiritsee se, että Haaviton kompetenssi ei riitä presidentiksi, ainkaan vielä. Hän ei tunnista naapurimaiden johtajia kuvista, toisen nimeä ei edes ole kuullut. Hän luulee, että Suomen armeijalla on 6000 rynkkyä yms vakavia puutteita.
Liekö kumpikaan aivan täydellinen tietämyksessään ja analyyttisyydessään. Minusta Haavistolla oli hyviä kommentteja ja hän tarttui aiheisiin aivan eri tavoin kuin Niinistö, jotenkin analyyttisemmin moniin aiheisiin. Olen toki äänestänyt ensimmäisellä kierroksella kannattamaani ehdokasta. Hänkin on hyvä, mutta yhdessä he muodostaisivat melkoisen patteriston. Miksi ei?
Elina, kirjoittelusta sen verran, että usein minusta tuntuu, että ei enää tulisi kommentoida eikä kirjoittaa blogia. Kuitenkin jokin sisälläni pistää tekemään niin. Onko se halu olla mukana? Onko se halu vaihtaa näkemyksiä? Tuntuu, että kirjoittamalla asiat aukeavat. Usein tuntuu kuitenkin sille, että kirjoittelussa tuo esille omat triviaalit ajatuksensa ja kokee itsensä kelvottomaksi. Olisi siis kiva kehittyä ihmisenä ja ajatusten vaihtajana, sitä sinäkin tunnut odottavan, mutta älä odota liian kauaa.
Usein minä olen täynnä pelkkiä kysymyksiä, kun ei tiedä niin ei tiedä, vaikka kuinka pitkään elää ja miten paljon tahansa yrittää lukea ja perehtyä. Kirjoittamalla sekä jakaa että saa.
Irja, kyllä ainakin minulla on halu kirjoittaa ja lukea joskus kommentoidakin vaikka aika ei riitä. Ja nimenomaan minusta on kiva vaihtaa näkemyksiä. Enkä minä mitään odota. Nyt ei vain aika riitä kuin pintaraapaisuihin. (Päivät yliopistolla, illat lapsen ja miehen kanssa uutta kotia remontoimassa ja välissä vielä luottamustoimet ja vapaaehtoishommat hoidettavana. Mutta kun kokonaan ei malta poissakaan netin ja kirjottamisen maailmasta olla.)
EJ: "Nämä presidentivaalit ovat yllättäneet minut monella tavalla. Moni ihminen, jolta olen tottunut kuulemaan järkiperusteita on heittäytynyt sanomisissaan ja kommenteissaan aivan uudelle tasolle – ja tuo taso on paljon aiempaa alempana. "
Niin. Kakkoskierroksen ehdokkaat kun ovat niin lähellä toisiaan, ettei asiaperusteisia eroja tahdo löytyä. Jos Niinistöllä olisi aito vastavoima, joita ei tosin ensimmäiselläkään kierroksella merkittävästi löytynyt, asia olisi toinen. Merkittävällä vastavoimalla tarkoitan sellaista, joka ymmärtäisi ihmistä, eikä hän siksi voisi olla politiikan kyynistämä, kuten käytännössä kaikki ehdokkaat nyt olivat.
Siksi tämä toinen kierros käydään tunnepohjalta, joka ei ainakaan tässä tapauksessa ole mielestäni mitenkään "alemmalla" tasolla, kuten väität. Toki jos tunneperusteita käytetään muka asiaperusteina, kun ne kuuluvat eri taajuuksilla, sekasotkua syntyy.
Ei asiassa sen kummempia merkityksiä ole.
Kyllä eroja löytyy paljonkin. Ja vaikka jonkun mielestä ei löytyisi, niin voisi silti pysyä asiapohjalla. Kommentit kertovat enemmän sanojastaan kuin ehdokkaista. Ja tällä kertaa täytyy todeta, että aika monella on heikko tietämys ehdokkaista, jos väittää ettei heidän välillään ole eroa muuta kuin siinä ketä he rakastavat.
Tunnepohjainenkin erottelu voi olla hyvä tasoista, mutta harvalla se on sitä ollut. Pelotellaan helvetillä ja haukutaan toista ihmistä sairaaksi. Ei nähdä ihmistä ja persoonaa, nähdään vain mielikuvituksella aikaansaatuja mörköjä ja haukutaan ja lietsotaan joukkohysteriaa.
Ja henkilökohtaisesti minua harmittaa myös se, että toinen ehdokas saa äänet, koska on hetero. Mutta yhtälailla harmittaa, kun jotkut 8tosin itse en ole taas näillä perustein äänestävään törmännyt) äänestävät sen takia, että toinen on homo.
Mielestäni silti homo-peruste on parempi. Niin kauan kuin meillä on ihmisiä, jotka syrjivät, haukkuvat, kiusaavat homoja eivätkä anna samoja oikeuksia heteroille, homojen masennusriski kasvaa ja itsemurhatilastot puhuvat puolestaan. Homo-presidentti sen sijaan voisi lieventää tätä ilmiötä ja vaikuttaa positiivisesti monen ihmisen minä-kuvaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 48 kommenttia