*

elinalappalainen

Maksutonta varhaiskasvatusta & kotiapua

Varhaiskasvatukseen liittyvässä keskustelussa moni tuntuu ajattelevan varhaiskasvatusta liikaa "kovana lääketieteenä". Tarkoitan sillä sitä, että samaan tapaan kuin ennen on uskottu lääketieen pelastavan apua tarvitsevia vauvoja ja vanhemmat on suljettu ulos lapsen hoidosta, ajatellaan pitkälti varhaiskasvatuksesta.

Ennen vanhempia ei sairaalassa välttämättä päästetty edes katsomaan lastaan. Nykyään tiedetään lasten kehityksestä ja lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen merkityksestä jo paljon enemmän. Tiedetään esim. että vanhempien läsnäolo ja syli jopa pienen ja hauraan tehohoitoa vaativan keskoslapsen kohdalla auttaa kehitystä, vähentää infektioita ja komplikaatioita ja lyhentää sekä tehohoidossa että osastohoidossa vietettävien vuorokausien määrää. Samalla ymmärretään se, että vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen tukeminen auttaa myös vanhempia. Näin lapsi ei tunnu vieraalta eikä toisaalta vuorovaikutussuhteeseen synny niin pahoja ja pitkäaikaisia traumoja, joilla on vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen myöhemmin.

Tästä näkökulmasta on ehkä helpompi lähestyä myös varhaiskasvatusta ja sen merkitystä. Samaan tapaan kuin lääketiede, se voi olla tukena ja apuna, mutta se ei yksin ratkaise ongelmia ja tarjoa lapselle hyvää elämää.

On totta että, laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua ja kehitystä ja kaventaa lasten hyvinvointi- ja terveyseroja ja sillä on olennainen merkitys oppimisvalmiuksien kehittämisessä, syrjäytymisen ehkäisyssä ja maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumisessa.

Mutta: Varhaiskasvatuksella ei ole tilastollista merkitystä silloin kun lapsen kotiolot ovat ok ja vanhempien ja lapsen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde toimivat. Kodin ulkopuolinen varhaiskasvatus ei ole välttämätöntä - ja monesti jopa vähemmän kuin 20 h viikossa riittää tukemaan lasta ja tämän perhettä.

Se miksi maksuttomuus ja rajaamaton subjektiivinen päivähoito-oikeus ovat hyviä ja toimivia, perustuu juurikin niiden käyttöön perheiden matalankynnyksen apuna: ei tarvita sosiaalihuoltoa, ei tarvita diagnooseja, ei syyllistämistä, ei ulkoa päin leimaamista, ei monikanavaista tukea. Jokainen perhe voi hakea ja saada apua omien voimavarojensa mukaan.

Jos tuntuu, ettei lasten kanssa jaksa ja halua olla koko päivää - ilman että olisi siihen mitään sen kummempaa ja erityistä syytä - se on ihan riittävä syy kotiavun/varhaiskasvatuksen tarpeelle ja saamiselle. Mitä enemmän tuemme perheitä, sitä paremmin (ja pidempään) he jaksavat huolehtia ja olla läsnä lastensa kanssa sekä olla kenties mukana vapaaehtoistoiminnassa, työelämässä, perustaa yrityksiä ja pitää huolta myös itsestään ja läheisistään.

Tehtävämme ei ole päättää perheiden puolesta, vaan tarjota joustoa ja tukea vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen sekä perhe-elämän ja mahdollisen työ-/opiskeluelämän yhteensovittamiseen.

Jos apua tarjotaan alusta asti esim. kotiavun muodossa, vastuun jakaminen ja avun vastaanottaminen on helpompaa. Moni jaksaisi pidempään ja saisi muodostettua paremman suhteen lapsiinsa. Mikäli siirrämme yhteiskunnan varoja kotiapuun ja varhaiskasvatuksen maksuttomuuteen, yhä useampi perhe pystyisi/ ja haluaisi toivon mukaan olla lastensa kanssa enemmän, sumplien (puolison kanssa yhdessä) lyhempiä työviikkoja, niin että pääsisi(vät) hakemaan lapset jo puolilta päivin. Ei suunta siis välttämättä olisi vain siinä että lasten määrä päivähoidossa lisääntyisi, vaan ehkä jopa siinä, että yhä useamman lapsen ei tarvitsisi viettää hoidossa koko päivää.

Joustavat ja toimivat perhepalvelut ovat minulle aidosti sydämen ja järjen asia.

 

Elina Lappalainen,

kuntavaaliehdokas (kesk), Oulu.

Pikkukeskosena syntyneen lapsen äiti, 4 keskenmenoa ja synnytyksen jälkeisen masennuksen kokenut, opiskelija ja yrittäjä sekä vapaaehtoistoiminnan aktiivi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat