*

elinalappalainen

Nokittelua ja tunnekuohua

Juuri nyt tunnun ymmärtävän liiankin hyvin sen miltä tuntuu, kun ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärää. Näkee vian vain toisessa, vaikka syytä olisi myös katsoa omaa toimintaa ja asioiden hoitamista varmistaen asioiden oikean laidan ja hyvät tavat. Työstressin ja kiireen painaessa kritiikki menee herkästi ihon alle ja tunteisiin. Sinänsä inhimmillistä, että stressi ja ehkä jopa epäonnistumisen tunne huonosta asian hoidosta saavat sanomaan ja toimimaan ikävästi ennen kuin oma tunnekuohu on ehtinyt laantua. Onko se kumminkaan toivottavaa tai sallittua sen enempää meille muille kuin pääministerillekään?

Sipilästä tehtiin vaalien aikana - ja jo niitä ennen - kulttihahmo. Sankari. Etsittiin puolueen ja Suomen johtoon tiettyyn rooliin sopivaa henkilöä, suurta johtajaa. Neli-viiskymppistä entuudestaan ryvettymätöntä, mutta menestynyttä, kansanläheistä miestä, minkä paikan täytti kempeleläinen insinööri nousten nopeasti politiikkaan ja ihmisten sydämiin.

Keskustassa henkilöillä on ollut aina iso merkitys - ja se tiedetään Keskustan ulkopuolellakin. Puolue rakensi vaalikampanjan henkilön ympärille. Insinöörimiehen, isosisän, jolla on leikkisät kakkarat ja usko kovaan talouspolitiikkaan Suomi Oy:n pelastamiseksi. Sipilää ei oikeastaan vaalien aikana laitettu koville eikä väittelyissäkään käyty mitään visioita kunnolla läpi. Keskusta hehkutti puheenjohtajaansa ja niin tuntui tekevän moni muukin. Ei siis ole mikään ihme, että kritiikki - niin asiallinen kuin asiatonkin - henkilöityvät. Tunteet ja pettymykset kohdistuvat samaan henkilöön, josta leivottiin sankaria ja suurta johtajaa.

Asioista voi olla erimieltä ja kritiikkiä täytyy voida esittää. Niin puolueen sisällä kuin sen ulkopuolella. Asioiden selvittäminen ja kritiikin esittäminen ovat myös journalistien tehtäviä ja siksi onkin varsin ikävää luoda vastakkainasettelua näiden välille, vaikka toimintatavat huonoja olisivat olleetkin.

Medialla on roolinsa, mutta niin on myös päättäjillä. Tällainen nokittelu puolin ja toisin synnyttää epäluottamusta molempiin, mikä osaltaan pahentaa epäluottamusta niin päättäjiin kuin valtamediaankin ja heikentää sivistyksen ja demokratian tasoa. Johtavassa asemassa on annettava viestintävastuu sellaiselle joka sen osaa - ja annettava omien tunnekuohujen rauhoittua, vaikka ne olisivat kuinka inhimmillisiä.

On toiminta ollut asiatonta ja (tälläkin tekstillä) kohun jatkaminen jo lähes kohtuutonta. Silti pitäisi voida käydä julkista keskustelua myös kytköksistä, vaikka niiden takana ei mitään junailua olisikaan. Oli kyse sitten vakuutuskuorista tai Terrafamesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Omastamielestään=omantuntonsa mukaan.
Jokaisella ihmisellä on omalaisensa omatunto, rosvoakin se soimaa, kun oli mahdollsuus varastaa, mutta jätti varastamatta.

Toimituksen poiminnat