*

elinalappalainen

Tahtoisin luottaa

Politiikassa paljon puhutaan luottamuksesta, sen tarpeesta ja siitä että sitä joko on tai ei ole. Se pitkälti määrittää meidät ja sen kuinka suhtaudumme siihen mitä toinen sanoo. Kritiikki oman puolueen ja sen päättäjien tekemään politiikkaan on edelleen asia, joka saa monet loukkaantumaan, käpertymään mykkäkouluun ja menettämään "luottamuksensa" kritiikkiä esittävää kohtaan. Vain samanmielisyys tai hiljaisuus salliitaan, muussa tapauksessa suljetaan ulkopuolelle ja työnnetään sivuun. Ollaan kuin ei huomattaisikaan. Jopa iloitaan kun erimieltä olevat lähtevät puolueesta: oikean puoleisesta ovesta mahtuu uusia sisään. On ollut ikävää huomata monen lähteneen tai olevan jo puolittain ulko-ovella.

Moni teistä sen tietääkin, etten minä näe tehdyssä politiikassa paljoakaan toimivaa. Kaiken lisäksi olen menettänyt ison palan luottamuksesta politiikkaa ja päättäjiämme kohtaan. Peittelyä, puolitotuuksia, suoranaisia virheitä eikä esimerkiksi laskelmia päätöksien tueksi saa mistään. Ei mistään. Niitä ei ole koskaan saapunut eikä löytynyt, kun kysyy eikä useimpiin päätöksiin ole tehty edes selvityksiä, vaikka niin olisi luvattu.

Tällainen toiminta turhauttaa. Se turhauttaa erityisesti siksi, että olen pitänyt puoluettani Keskustana. En oikeistona, en vasemmistona, vaan Keskustana. Puolueena, joka näkee molemmille sivuille ja kertoo asioista molemmat puolet.

Kaikissa puolueissa on korjattavaa, kaikki ajavat omaa agendaansa - joskus ymmärtämättä itsekään mitä ovat tekemässä ja mikä se agenda lopulta on. Välillä ihan käsittämättömän häikelemättömästi. Faktat tahtoo unohtua. Samoin sekin että politiikka, myös tehty talouspolitiikka, perustuu aina arvioihin.

Olen poliittisesti keskellä, koska se on ainoa paikka mistä voi katsoa jokaiseen suuntaan yhtä tarkkaan: oikealle, vasemmalle, eteen, taakse ja näiden väliin. Kun ollaan keskellä, voidaan perehtyä asioihin, tutkia tasapuolisesti ja miettiä ratkaisut niiden pohjalta, kertoa kokonaiskuva eikä puolitotuuksia.

Naiivia? Aivan varmasti. Tahdon silti uskoa ihmisyyteen, kasvuun ja elämän mittaiseen oppimiseen - ja siihen, ettei Suomessa poltiikassa valehdella ja levitetä propagandaa. Että päätökset perustuvat tarkasteltavissa oleviin lukuihin ja avoimeen keskusteluun. 

Politiikassa ei nousta yksin. Se vaatii sekä oikean ajan, oikean paikan että myös paljon ihmisiä taustalle. Jokaisella on oma luottoporukkansa. Se johon luottaa, se jonka kanssa jakaa ainakin jossain määrin samanlaisen maailmankatsomuksen ja arvomaailman. Luottamustahan se toki vaatii kuunnella ja uskoa toisia ihmisiä, asiasta josta itsellä ei juurikaan ole tietoa eikä kaiken läpikäymiseen ja syvälliseen perehtymiseen todellakaan riitä aika.

Ovatko nappia painamaan pääsevät päättäjämme kumminkin liiankin luottavaisia siihen, että lähipiiriltä ja luottohenkilöiltä tulevat ideat ja esitykset ovat puolueettomia ja todella usealta kantilta tarkasteltuja? Että taustaoletukset ja luvut ylipäätään ovat totta? 

Tahtoisin luottaa - se vaan alkaa olla vaikeaa, ellei toimintavat muutu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Berner on edelleenkin keskustalle positiivinen ministeri, ei tule Hanna Mäntylän tapaus toistumaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Suomalaisen yhteiskunnan suurimpia ongelmia ovat ne nuoret, jotka rupeavat äänestämään maalaisliittoa, kun luulevat, että se on jokin "keskusta".

Toimituksen poiminnat