elinalappalainen

Saanko sanoa?

Toisinaan tuntuu, ettei omista tavotteista ja päämääristä saisi puhua. Pitää olla nöyrä ja kertoa kuinka on pyydetty ja ilmoittaa olevansa käytettävissä. Minulla on pienestä asti ollut aika kova omatahto, mutta esikoisen pikkukeskosuuden ja keskenmenojen myötä ennätin sen jo hetkeksi kadottaa. Nöyryys ja kiitollisuus, elämän suunnittelamattomuus nousivat arvoon arvaamattomaan. Pohjalta on ollut pitkä tie tähän hetkeen.

Nöyrä ja kiitollinen olen edelleen. Elämä on arvaamaton. Vaan tavotteita ja intohimoa saa ja täytyykin olla, täytyy uskaltaa yrittää. Vuosi on ollut vaalien täyteinen, niin paljon puhetta tulevaisuudesta ja nykyisyydestä, politiikasta, siitä mitä tekisi toisin. Niin paljon esiintymisiä ja kasvua sekä puhujana että ihmisenä. Jostain on uskallettava aloittaa. Ensin viime syksy keskustanuorten pj-kisassa, sen jälkeen marraskuusta toukokuun loppuun eurovaaliehdokkaana.

Euroopan Parlamentti on ollut tavoitteena pidempään. Halusin eurovaaliehdokkaaksi. Halusin sitä, koska kansainvälinen politiikka: energia, ruoka, talous, työllisyys, ilmasto ja turvallisuus kiinnostavat. Ne ovat valtavan isoja asiakokonaisuuksia ja niillä on myös todella suuri merkitys meidän jokaisen elämään päivittäin - nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka yksi ihminen ei pysty muuttamaan kaikkea, voi yhdelläkin ihmisellä olla iso vaikutus siihen, kuinka asiat etenevät ja mihin suuntaan niitä yhdessä viedään. Niin hienoa, kun olisikin uskoa, että asiat etenevät toivomaani suuntaan istuessani kotosalla, en siihen pysty. En voi vain istua kotona ja katsoa vierestä. Haluan olla mukana vaikuttamassa, edistämässä sellaisia päätöksiä, jotka katsovat kokonaisuuksia, joilla nähdään vuosikymmenten päähän, joilla nähdään myös sen heikoimman ihmisen asema, joilla huomiodaan niin työllisyys, talous kuin luontokin.

Lähdin vuosi sitten vaaleihin varsin tyhjältä pöydältä, vaikka olenkin ollut mukana vuosia niin nuorten kv-politiikassa kuin kuntapolitiikassa. Alkuun sainkin kommenttia siitä, että voinen ehkä jonkun kotiäidin äänen kerätä. Myönnnän kyllä ettei kotiäiti-titteli nyt kovin hyvältä ehdokaslistalla näytä, jossa on kasa maistereita, tohtoreita, juristeja, komissaareita, ministerejä, päätoimttajia, jne.

Vaalit olivat kuitenkin todella antoisa kokemus itsessään. Sain nostaa esiin kansainvälistä politiikkaa ja eu-asioita, jotka usein jäävät vähälle huomiolle ja kaiken lisäksi vielä väärän tiedon varaan. Sain todella paljon hyvää palautetta. Kehuttiin osaamista, kehuttiin esiintymistä, kannustettiin ja tultiin mukaan tukiryhmään. Eniten otettu olin heistä, jotka alkuun harmittelivat niin kokemattomien ja mitään sanamattomien nimien listalla oloa, mutta myöhemmin kehuivat ja kiittivät, tulivat mukaan toimintaan.

Kevään mittaan alkoi tulla pyyntöjä eduskuntavaaliehdokkaaksi yhä enemmän ja enemmän. Samoin vaalien jälkeen. 3600 äänen potti oli loppujen lopuksi varsin hyvä ensikertalaiselle ja olen jokaikisestä annetusta äänestä tavattoman otettu ja kiitollinen. 

Toki moni toimittaja oletti jo vaalien aikana tähtäimeni olevan eduskuntavaaleissa ja tekevän nyt jo nimeä ensi vuoden eduskuntavaaleja varten. Kerroin kyllä mikä minua kiinnostaa ja mitkä ovat omat tavoitteeni. Silti olen niin kevään kuin kesän aikana joutunut useaan kertaan käymään asian läpi mielessäni uudelleen, kun sitä on kysytty ja pyydetty, mutta tullut samaan tulokseen kuin aiemmin: En lähde eduskuntavaaliehdokkaaksi.

Tavoitteeni on 2019 eurovaalit ja uskallan sanoa sen, vaikka hyviin tapoihin kuuluisikin olla hiljaa ja odottaa, että muut tekevät esityksen ja voin sanoa olevani käytettävissä. Tiedän kyllä, että läpimeno vaatii valtavan määrän ääniä ja luottamusta ja sen eteen on tehtävä töitä. Luottamus on ansaittava eikä kovien nimien seassa tehtävä ole helppo. Yrittämättä ei kumminkaan ole mahdollisuuksia senkään vertaa.

Neljässä-viidessä vuodessa ennättää toki tapahtua paljon. Yhteiskunta muuttuu, poliittinen tilanne muuttuu, henkilöt saattavat vaihtua, oma elämäntilanne muuttua. Tavoitteeni on silti tuo. Nyt hoidetaan maisterinpaperit, työkokemusta ja kasvava perhe. Ja jos niin kävisi etten läpi pääsisi vuoden 2019 vaaleissakaan, ei elämäni siihen kaadu. Ei edes yhteiskunnallinen vaikuttaminen osaltani. Sitten etsitään muita töitä, joissa saan vaikuttaa samoihin asioihin tavalla tai toisella.

Kiitos siis kaikille kannustaneille ja tukena olleille, kiitos kaikille erimieltä olleille. Tukiryhmään saa tulla ja töitä tarjota ja vinkata. Keskustellaan eikä unohdeta kansainvälistä politiikkaa vaalienkaan välillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Elinaa kiinnostaa varmaan EU:n "pyhättö" siksi, koska todellinen valtahan pesii siellä. Huolimatta vallan vähäisyydestä yhden edustajan kohdalla. Ehkä Elina on havainnut vanhaa sanontaa siteeraten mitä kiinnostavuuteen tulee:"Pieni pieni vastuu iso iso palkka."
Toisekseen siellä Brysselissä on paremmassa suojassa, kuin täällä Hesassa paikallishallintoa syynäävien pahanilkisten toimittajien ja äänestäjien epämukavilta tölväisyiltä.

Onnea vaan Elinalle valitsemallaan tiellä.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Tai ehkä vain minusta myös kansainvälisiin päättäviin elimiin tarvitaan henkilöitä, jotka oikeasti kokevat tuon työn merkityksellisenä eikä sivupestinä ministerin salkkua odotellen tai vaaleja välihyppynä eduskuntaa?

Olen oikeasti huolissani siitä, että meillä MEP:n valtakirjaa hakevistakaan kaikki eivät ota sitä vakavissaan. Kansainvälisillä kentillä olisi todellakin paljon tekemistä, jotta saataisiin tehtyä sellaisia päätöksiä, jotka ovat oikeudenmukaisia ja kestäviä. Päätöksiä, joilla poistetaan nälänhätää, parannetaan työllisyyttä, vähennetään rikollisuutta ja pyritään kohti maailman rauhaa.

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/667258/Ruo...

Mm. yllä oleva asia on tärkeä ja suunta väärä. Jos toisinajattelevia (vrt Kokoomus) ei edes pyri päätöksentekopaikoille, ei muutos ole mahdollinen. Luovuttaa ei saisi, vaikka tehtävä tuntuisi mahdottomalta.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Jaloja pyrkimyksiä. Toteutumiset saattavat viedä aikaa. Tai eivät toteudu koskaan . On tämä maailma niin raadollinen. Olet ottanut varmaan oppia eräältä demaripressalta. Tärkeää on suunta, vaikka päämäärään ei pääsisikään. Vai miten se lie mennyt?

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Kyllä minusta tärkeää on päämäärä, eli se että voisin olla mukana muuttamassa nykyistä energia ja ruokapolitiikkaa järkevämmäksi. Aika näyttää missä tehtävässä tuota työtä omalta osaltani sitten teen.

Käyttäjän SannaAntikainen kuva
Sanna Antikainen

Olipa kiva kirjoitus! Semmonen maanläheinen, niinkuin sinäkin.

Tästä olen tosin eri mieltä: "Myönnnän kyllä ettei kotiäiti-titteli nyt kovin hyvältä ehdokaslistalla näytä, jossa on kasa maistereita, tohtoreita, juristeja, komissaareita, ministerejä, päätoimttajia, jne."

Kyllä se muuten juuri noiden keskellä näytti todella hyvältä ;)

Oikein hyvää syksyä. Toivottavasti kerettäisiin näkemään joskus taas :-)

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Kiitos, Sanna! :) Oikein hyvää syksyä - ja tulevia ek-vaaleja! Toivottavasti tosiaan nähtäisiin taas jossain välissä.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

- aika näyttää missä tehtävässä tuota työtä teen-
Mepin ominaisuudessa Brysselissäkö? Kuulostaa kovin itsevarmalta niinku -19 eurovaaleja ajatellen. Olet vissiin ollu Väyrysen koulutuksessa?

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Kommentti #4

"eli se että voisin olla mukana muuttamassa nykyistä energia- ja ruokapolitiikkaa järkevämmäksi."

Aika monta työpaikkaa tuokin voinee pitää sisällään.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Pitää vissiin sitten miettiä kannattajaksi ilmoittautumista, kun aikaakin on viisi vuotta.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Neljän vuoden päästä tosin alkaa jo ehdokasasettelut pikku hiljaa käynnistyä - eli viiden vuoden päästä ollaan jo myöhässä. ;)

Toimituksen poiminnat