elinalappalainen

Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitää nähdä ennaltaehkäisevänä tukena

  •  Ennaltaehkäisevä lapsiin ja nuoriin panostaminen on parasta säästämistä.
    Ennaltaehkäisevä lapsiin ja nuoriin panostaminen on parasta säästämistä.

 

Harmittaa sitten niin vietävästi, että subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen on nostettu keskusteluissa säästölistalle ja kuinka paljon mediatilaa tuo kommentti on saanut. Keskustan vaaliesitteissäkin lukee: "Keskustan mielestä nyt on aika tukea kotien hyvinvointia." Olen samaa mieltä. Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen ja varojen siirtäminen kehityssuunnitelmiin ei tosin minusta kyllä tue tuota lausetta millään tavoin. Minusta kun myös subjektiivinen päivähoito-oikeus on ennaltaehkäisevää työtä perheiden, nuorten ja lasten hyväksi. Parasta säästämistä siis kaikkinensa.

Monet näkevät tämänkin asian niin mustavalkoisena ja yksioikoisena. Kommentit heijastavat lähinnä tietämättömyyttä, kokemuksen puutetta ja yksinkertaistettua todellisuudesta irrallaan olevaa ideologiaa. Jaksanpa siis taas avautua tästä aiheesta.

Millä tavalla mielestänne subjetiivista päivähoitoa tulisi rajoittaa? Pitääkö äidillä, isällä, hoitoon menevällä lapsella tai kotona olevalla lapsella olla lääkärin diagnoosi esim. masennus, vakava vamma, jne, jotta on oikeutettu nykylain säädännön oikeuttamaan subjektiiviseen päivähoitoon? Vai mikä tämän parantavan poisto-/leikkausidean taustalla on? Minä kun en ymmärrä. En sitten millään.

Perheet ja tilanteet ovat erilaisia. Sen olen ainakin viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana oppinut. Toisissa perheissä kaikkien lasten kotihoito voi olla paras ratkaisu, toisissa ei. On tilanteita ja tilanteita. Esimerkiksi jonkun perheen jäsenen - vanhemman tai lapsen - sairastuminen, joka vie valtavasti voimavaroja. Voi olla, että sairaalassa pitää viettää paljonkin aikaa eikä sinne voi ottaa esim. perheen (muita) lapsia. Tällöin on muille lapsille on parempi päästä esim. kunnalliseen päivähoitoon. (Käytetään siis subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaikka äiti/isä papereiden mukaan olisikin äitiyslomalla/ hoitovapaalla.)

Subjektiivisesta päivähoidosta on kyse myös silloin, kun esim. äiti/ isä opiskelee pienen vauvan kanssa ja toinen lapsi on hoidossa. Jos vauva on helppohoitoinen, voi opiskelu (esim. pakolliset läsnäolot) onnistua vauva-aikana hyvinkin. Vauvan kasvaessa ja vaatiessa enemmän huomiota tilanne onkin jo toinen ja tällöin varmaan on yksinkertaisempaa jäädä hoitamaan lapsia kotiin.

Sitten ne vähemmän yksinkertaiset tilanteet. Voi olla että äiti/isä sairastuu esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jolloin kotona olevan vanhemman voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkien lasten hoitamiseen tai virikkeellisen toiminnan ja/tai sosiaalisten tilanteiden järjestämiseen. Tällainen tilanne tulee helposti myös kriisin (esim. lapsen pitkän/ vakavan sairastamisen/ oman sairastamisen/ vaikean raskauden/ perheenjäsenen kuolema/ keskenmenot jne) jälkeen. Muiden silmissä kaiken pitäisi jo olla hyvin, mutta näin ei monestikaan ole. Kriisin jälkeen alkaa vasta asioiden läpikäynti ja tällöinkin subjektiivinen päivähoitomahdollisuus voi olla erittäin hyvä vaihtoehto perheelle.

On myös erityislapsia, jotka vaativat paljon huomiota ja hoitoa. Tällöinkin vanhempien voimat loppuvat helpommin. Voi siis olla, että äiti hoitaa kotona isompaa erityislasta/ vaativaa erityisvauvaa eikä muille lapsille riitä huomiota ja kotona olevan vanhemman aikaa ja voimavaroja samalla tavalla. Voi myös olla, että äiti/isä on välillä jonkun lapsen kanssa pitkiäkin aikoja osastohoidossa. Toisaalta monille erityislapsille suositellaan esim. fyysisten tai sosiaalisten taitojen (käveleminen, puhuminen, jne) takia osittaista päivähoitoa. Samaan aikaan voi olla, että äiti/ isä hoitaa kotona perheen muita lapsia/ vauvaa. Perheet eivät kaipaa sääliä, syyllistämistä tai jaksamiskehoituksia vaan konkreettista apua ja ymmärrystä.

Kotona voivat väsyä myös sellaiset vanhemmat, joilla kaikki on niin sanotusti hyvin. Olivat he sitten hyvätuloisia tai talousvaikeuksissa, yksinhuoltajia tai kaksinhuoltajia, yhden, kahden tai kymmenen lapsen vanhempia, äitejä tai isejä. Aina ei tarvita sairauksia ja diagnooseja väsymiseen. Kodit tarvitsevat apua ja ymmärrystä. Sitä että heidät otetaan tosissaan. Jos he pyytävät kotiapua, heidän tulee sitä saada (näin keskosvanhempana törmään usein siihen, että sitä ei ole tarjolla edes kriisiperheille, tai vähätellään avun tarvetta, kun vuosi on oltu jo kotona ja "kaikki on hyvin"). Silti. Sitäkin pitäisi olla tarjolla, kun joku sitä sanoo tarvitsevansa. Senkin on tarkoitus olla ennaltaehkäisevää apua. En myöskään koe, että kotiapu ja subjektiivinen päivähoito olisivat toistensa vastakohtia. Päin vastoin. Minusta molemmat ovat tarpeellisia ja täydentävät sitä tukiverkostoa, joka perheillä pitäisi olla. Subjektiivistakin päivähoitoa pitää olla tarjolla, jos perhe sitä pyytää. Me emme voi tietää mikä on toiselle liikaa ja missä toisen voimavarat kulkevat. Jos perhe itse pyytää apua, avunpyyntö on otettava todesta.

Lisättäköön vielä, että mikäli (subjetiivisen) päivähoidon saamiseksi jatkossa vaaditaan lisää lappujen täyttämistä ja selvittelyä, tämä todellakin heikentää ennestään niiden perheiden asemaa jotka apua tarvitsevat. Apua tarvitseva perhe on monesti aikamoisen paperisodan ja byrokratian myllerryksessä muutenkin. On väärin, että niitä vähäisiä voimavaroja pitäisi käyttää selvittelyihin. 

Jos minun sanomisillani ei ole riittävää painoarvoa, niin esimerkkiä voitaisiin ottaa vaikkapa Imatralta. Siellä yksi kunnan lastenkodeista lopetettiin ja työntekijä siirrettiin kotipalveluun. Avun tarpeessa oleville perheille tarjotaan tukea tarpeen mukaan, joskus jopa päivittäin. Tästä on saatu hyviä kokemuksia ja lastensuojelun kustannukset ovat vähentyneet.

Lisää tietoa subjektiivisesta päivähoidosta löytyy myös pari vuotta vanhasta raportista. Tilanne, että jompi kumpi vanhemmista olisi kotona (ja vieläpä "työkykyinen") ja lapset hoidossa kodin ulkopuolella ei ole mikään järin suuri. Sillä ei nykyisiä nopeasti kasvavia (esim. erikoissairaanhoidosta johtuvia) sote-menoja saada kuriin.

 

***

Liian moni kunta kokeilee nyt kepillä jäätä ja liikkuu lainkin puitteissa harmaalla alueella subjektiivisen päivähoito-oikeuden suhteen.

http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/DB1B864A-58E3-4E03-A237-40ED3B33BD55/0/072salmi.pdf

-raportti subjektiivisesta päivähoidosta vuodelta 2007

http://www.mll.fi/?x20737=15804994&fb_action_ids=10151122838859262&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582

- yhteenveto MLL:n kuntapalvelukyselystä 5.9.23.9.  Kyselyyn vastasi 1731 henkilöä.

"- Jos kunnat järjestäisivät lasten ja nuorten palvelut lakien, asetusten ja suositusten mukaisesti, korjaavaa lastensuojelua samoin kuin erikoissairaanhoitoa tarvittaisiin nykyistä vähemmän.  Vaikeassakin taloudellisessa tilanteessa perheiden peruspalvelut ovat investointi tulevaisuuteen, niistä säästäminen taas aiheuttaa tulevina vuosina kunnalle moninkertaiset kulut, Iivonen muistuttaa."

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Lasten+kotihoidon+tukea+t%C3%A4ytyy+uudistaa/a1348886637949

 "Ruot­si ja Nor­ja, jois­sa päi­vä­hoi­toa jär­jes­te­tään suh­teel­li­ses­ti pal­jon useam­mal­le, sel­viä­vät lap­si­per­hei­den pal­ve­luis­ta sa­mal­la kan­san­tuo­te­osuu­del­la kuin Suo­mi­kin.

Suo­mes­sa 80 pro­sent­tia kun­nis­ta aset­taa kun­ta­li­sän eh­dok­si, et­tä per­heen kaik­kia lap­sia hoi­de­taan ko­to­na. Tä­män vuok­si kas­vaa mah­dol­li­suus, et­tä ta­val­lis­ta suu­rem­pia ris­ke­jä koh­taa­vat lap­set ei­vät saa tu­kea ajois­sa.

Mi­kä on saa­nut mei­dät us­ko­maan, et­tä lap­set tu­le­vat kyl­lä hoi­de­tuik­si, kun­han van­hem­mil­le an­ne­taan ra­haa?"

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Lapselle vaihdetaan perjantaina päiväkodissa uudet vaipat. Maanantaina huomataan, että samat vaipat ovat edelleen vaihtamattomina lapsella.

Tällaisia perheitä.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Valitettavasti näitäkin perheitä löytyy. Toiset liian uupuneita hakemaan apua ja tunnistamaan virheitään. Toiset sosiaalisilta kyvyiltään kokonaan soveltumattomia vanhemmiksi.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Joo,kyllä olisi parempi pitää järki päässä ja jättää nämä lastensuojelusta tietämättömät huru-ukot omaan arvoonsa. Ns.lastensuojelu vie 700 miljoonaa vuodessa rahaa herrojen persauksiin. Toisinsanoen valtion rahaa kaikenkarvaisten laitos ynm. firmojen taskuun, josta ulkomaiset firmat nostavat voitot taskuunsa(mm. ruotsalaiset omistajat jne.. Ja aiheuttaa miljoonien laskut yhteiskunnalle, työttömien omaisten(toimenpiteiden jälkivaikutukset) ja traumatisoituvien nuorten joukkona.Näistä huosta-armeijoista tulee suurin joukko näitä itsemurhan,työttömyyden ja tulevaisuus uskonsa menettäneitä kansalaisia.Että päivähoito ei varmaankaan ole suurimpia ongelmia tässä valtiossa.Toki jokaisella on oltava oikeus päättää ,mikä sopii kellekin. Mutta sosiaaliarmeijan kasvattamiseen ei ole mitään todellista tarvetta. Se on koneisto, joka työllistää itse itseään. Ennen verorahani saa mennä päivähoitoon, kuin sosiaalipoliisitoiminnan pyöritykseen ja erilaisten huostabisnes yrittäjien taskuihin.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Poistin Poika Heinäsen kommentin. Jos ei osaa asiallisesi kommentoida eikä kommentti edes liity blogitekstiin, tulen kommentit poistamaan.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Onhan se asiatonta sanoa subjektiivinen päivähoitovelvollisuus...

p.s. Olen oletettavasti rimpsun ainoa päiväkodissa työskennellyt ihminen.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Jos osaat keskustella päivähoidosta, niin keskustele. Paskavaipoista ja vanhan saksan aikaisista jutuista puhuminen ei millään tavalla liity tähän. Enkä niitä kommentteja tänne jätä. Voit kirjoittaa niistä omaan blogiisi, jos koet että sinulla on jotain sanottavaa.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Anteeksi ninamikkostelu (ddr), joka oli vain väsynyt vitsi. Mikko Aholalta olisin oikeasti halunnut kysyä todisteita 3 päivää vanhoista vaipoista, koska en voi uskoa sellaisia perheitä olevan suomessa.

Positiivista sanaa en herkästi päiväkodista lausu, mutta sitä et tainnut pyytääkään.

Ihan jos varsinaista asiaa kommentoidaan, niin koko subjektiivinen päivähoito-oikeus on kädenojennus (orjanojennus) pääomalle. Yritykset hyötyvät siitä eniten. Lisäksi päivähoitomaksujen progressio on jostain 30-luvulta, sillä halvin maksuluokka tulisi olla about nykymaksimi (n.250€), ja maksimi jossain 3000-5000€/kk.

Lapsen paikka on kotona.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Niin no, mikäli puhut päivähoidosta yleisesti, niin jollain tasolla ymmärrän pointtisi. Silloin se hyödyttää myös markkinoita.

En silti näe asiaa samalla tavalla. Ja nytkin puhuin nimenomaan päivähoidosta siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista on kotona ja lapsi/ lapset päivähoidossa. Koska käsittääkseni lähinnä sitä oikeutta jotkut tahtovat rajoittaa, ymmärtämättä kumminkaan mitä vaikutuksia sillä olisi.

Henkilökohtaisesti en näe päivähoitoa kodin ulkopuolella pahana. Mutta tässä kirjoituksessa halusin nostaa esiin niitä tapauksia, joissa subektiiviselle päivähoidolle on oikeasti tarvetta, vaikka papereiden mukaan toinen vanhemmista olisi kotona. Toivon, että ymmärtäisit kirjoitukseni pointin.

Toki lapsen paikka on kotona - ei lastenkodissa jne. Mutta erimieltä olen siitä tuleeko lapsen olla kotona 24/7. Aina se ei edes ole mahdollista. Ja erityistapaukset kuten sairaudet tulee myös ottaa huomioon.

Minusta on kammottavaa, että ihmiset (kuten sinä) näkevät asiat niin mustavalkoisina ja uppoutuvat kauas todellisuudesta ideologioineen. Ne eivät palvele ketään. Kaikkien vähiten lapsiperheitä.

Käyttäjän Poika kuva
poika heinänen

Surullista kyllä. En edes ollut mitenkään vastaan ennen kuin oman muksun kohdalla tullut niin kovin huonoa kokemusta. Tämäkin on niin yksilöllistä, että vaimo on päivähoitoon todella tyytyväinen, mutta minä en.

Minun aikanani oli osa vanhemmista sellaisia, että he saattoivat tulla suoraan pubista hakemaan lapsen, mutta kuitenkin sellaisessa kunnossa, että lapsen uskalsi antaa mukaan. Nykyisin aavistus kaljanhajua ja huostaanotto, vaikka sitä tultaisiin anopin 50-vuotiskonjakeilta (huom. näin ei ole meille käynyt, mutta muille on).

Ennen ei myöskään patistettu jokaista aktiivista kakaraa tutkimuksiin, joka johtaa diagnoosiin, joka johtaa huumeisiin (adhd-lääkitys), ja eskarissa aloitettu huumeidenkäyttö ei varmastikaan teini-iän myötä ainakaan vähene.

Kyynisenä ihmisenä oletan diagnoosia tarvittavan päiväkodin budjetin tasapainottamiseen, sillä pakkohan erityislapsista on erityiskorvaus päiväkodille tultava.

Lapsen kannalta on oleellista vanhempien jaksaminen, jolloin subjektiivisesta oikeudesta on perheelle hyötyä. Sitä taas en niele, että juuri ainoa lapsi on laitettava päiväkotiin aina, koska tarvitsee ikäistään seuraa. Ei kaikki kaipaa seuraa, jotkut ei ikinä. Kaikki lapset ei myöskään halua leikkiä seurassa.

Itse olin lapsena yhden päivän eskarissa ja totesin, että ei ole minun juttuni, joten siihen jäi. Miksi tämä on nykyään niin paheksuttua, lähes kiellettyä?

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Toki erityislapsien kohdalla joutuu jo nyt täyttelemään lappuja, koska erityislapsia saattaa tarvita oman hoitajan tai muita erityistoimen piteitä.

Silti, minusta sitä lisäselvittelyjen pyytämistä ei tarvita nykyistä enempää. Se heikentää apua tarvitsevia perheitä. Kuvittele esim tilanne. jossa perheeseen syntyy vauva ja syntymän jälkeen tällä todetaankin yhtä sun toista ongelmaa. Äiti on papereiden mukaan äitiyslomalla, mutta viettää todellisuudessa paljon aikaa kodin ulkopuolella eli sairaalassa kenties jopa hengestään taistelevan lapsensa luona. Tällöin ei todellakaan pitäisi olla mitään lisäselvittelyjä vaan vanhempien lapsian tulisi saada päivähoitopaikka vanhempien niin halutessa ja tarviessa.

Toisaalta voi olla, että äiti joutuu raskauden aikana vuodelepoon kotiin tai sairaalaan. Äitin katsotaan olevan kotona, mutta ei hän tällöin ole kykenevä hoitamaan lapsiaan. Lisäselvittelyt edelleen vain hidastavat tarpeettomasti arjen järjestämistä.

Nykyinen laki subektiivisestä päivähoito-oikeudesta on tehty nimenomaan vähentämään byrokratiaa. En kannata muutosta, jossa byrokratiaa lisätään.

Toisekseen: Nyt virheellisesti oletetaan, että tästä päättävät kunnanvaltuutetu. Eivät päätä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on laissa määritelty eikä sitä voi yksittäiset kunnat kunnanvaltuutettuineen lähteä rajaamaan ja muokkaamaan. Muutoksen voi tehdä ainoastaan eduskunta.

Ei ole kiellettyä ajatella toisin. On vain tarpeetonta olettaa, että oma kokemus olisi ainoa oikea. Siis, että jos sinä olet kokenut päivähoidon olevan pahasta. Se on sinun mielipiteesi. Moni muu on erimieltä ja on täten tarpeetonta muokata järjestelmää niin, että se palvelee vain yhden mielipiteen (päiväkoteja vastustavan) kantaa.

Pihla Keränen

Kiitos Elina. Sanoit sen, mitä itsekin ajattelen. Tekstisi oli selkeä ja ymmärrettävä, sisällöltään erittäin tärkeä. En ymmärrä, miksi pitää arvostella toisten ratkaisuja tietämättä miltä pohjalta ne todella tehdään. Ja etenkään en ymmärrä, miksi näin tärkeä tukimuoto tulisi poistaa tai miksi sitä pitäisi rajoittaa. Lopputulos olisi varmasti kalliimpi kuin nykytilanne. Itselläni on kokemusta ns. molemmilta puolilta, lastentarhanopettajana ja äitinä, joten en ihan fiilispohjalta asiaa tutkaile.

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Kiitos. :) Taisinkin kommenttisi (?) aiheeseen liittyen lukea jo toisaalla. Sekin oli kovin valaiseva.

Pihla Keränen

Hm. Missähän? Nyt en muista, että olisin hiljattain kommentoinut ko. asiaa, mutta toisaalta olen valvonut viime aikoina niin paljon, että ei muisti ihan kohdallaan olekaan...

Käyttäjän elinajamsa kuva
Elina Lappalainen

Anteeksi. Sekoitin sitten erääseen toiseen kommenttiin, jossa kans äiti ja lastentarhanopettaja perusteli oikeutta omista näkökulmistaan. :)

Pihla Keränen

Eipä mitään :) Hyvä etten ole ainoa. Ja olen kyllä aiheesta joskus kirjoittanutkin, mutta en (mielestäni) ihan hiljattain. Mutta joka tapauksessa, asiat ja varsinkaan elämä eivät ole niin mustavalkoisia kuin jotkut kuvittelevat. On vain niin lämmittävää huomata, ettei ole näidenkään ajatusten kanssa yksin (toisin kuin välillä tuntuu).

Toimituksen poiminnat